”Punainen tähti, hallitse, loista”~ Endre Ady, Tähtien tähti
Tammikuun 27. tulee kuluneeksi 105 vuotta unkarilaisen vallankumousrunoilijan Endre Adyn kuolemasta. Ady oli työläisten ja talonpoikien, Unkarin kansan rohkea puolustaja, vakaumuksellinen internationalisti ja imperialistisen sodan vastustaja. Hän uudisti Unkarin lyriikan ja häntä pidetäänkin eräänä 1900-luvun merkittävimpänä runoilijana.
Ady ja demokraattinen vallankumous
Ady syntyi 1877 pienaatelisperheeseen Érmindszentissä Unkarissa aikana, jolloin Unkari oli Itävallan puolisiirtomaa ja maassa vallitsivat pitkälle feodaaliset taloussuhteet. Feodalismin vastainen vallankumous ja kansallinen vapaustaistelu olivat päivänpolttavia kysymyksiä.
Ensimmäisen runokokoelmansa Ady julkaisi 1899, mutta vuonna 1906 julkaistu kokoelma “Uusia runoja” oli “käännekohta”, “sodanjulistus kaikelle mikä on vanhoillista ja taantumuksellista” (Suomi-Unkari, 1952, no. 13, s. 4). Ensimmäiset vallankumousrunot ilmestyivät 1908 kokoelmassa “Eliaksen vaunuissa”.
Ady osallistui aktiivisesti demokraattiseen liikkeeseen. Hän toimitti maansa merkittävintä edistyksellistä kulttuurilehteä “Nyugat” (Länsi). Hän totesi, että porvaristo oli liian heikko sekä haluton toteuttamaan feodalismin vastaisen porvarillisdemokraattisen vallankumouksen. Vallankumouksen toteuttaminen jäisi laajojen kansanjoukkojen, työläisten ja talonpoikien tehtäväksi.
Ady ja talonpoikaisto
Lapsesta asti Ady oli nähnyt läheltä talonpoikien kokeman järkyttävän sorron. Unkaria kutsuttiin tuolloin 3 miljoonan kerjäläisen maaksi (maan väkiluku oli silloin noin 6 miljoonaa).
Hän viittaakin runoissaan usein György Dózsaan, Unkarin 1514 vuoden talonpoikaiskapinan johtajaan, uhaten suurmaanomistajia:
“Olen György Dózsan lapsenlapsi…
Jos kansa tulee, oi ruhtinaat,
minne ryövärilinnoistanne, saatatte paeta?”
(Dózsan lapsenlapsi, A. Nyergesin englanninkielisestä käännöksestä suomentanut TM. Runo tietysti menettää paljon tehoaan minun käännöksessä, mutta merkitys kuitenkin välittyy)
Ady ja työläiset
Adyn runoissa käsitellään myös työläisten vallankumousta. Työläisten ääni tulee esille sarjassa “Kadun laulu”. “Eliaksen vaunuissa” sekä “Verta ja kultaa” kokoelmissa lukuisat runot esittävät vallankumouksen ohjelman, joka kohdistuu myös porvareita vastaan:
“kaik’ kuuluu meille huomenna
täs maassa synkkien perinnöttömien
jos tahdomme ja uskallamme” (Madjaari-Jakobiinin laulu, Ibid.)
“Kuulkaa, hyvät porvarit…
Huomenna voi olla myöhäistä muuttua,
Sovittaa vanhoja syntejä, muinaista rikettä.
Herrat, voi tulla vaarallinen uhka joku aamu,
Jos punainen kajastus teidät herättää.” (Kajastuksen viesti, Ibid.)
Elämänsä viimeisinä vuosina Ady myös tervehti ilolla Lokakuun suurta sosialistista vallankumousta eräällä hienoimmista runoistaan, “Tähtien tähti”, jonka voi lukea Arvo Turtiaisen loistavana käännöksenä teoksesta Vapauden tulet (Kansankulttuuri, 1952).
Isänmaallisuus ja kansojen ystävyys
Adyn runoista välittyy rakkaus Unkarin kansaan ja isänmaahan, mutta samalla internationalismi. Ady vastusti kaikkea sovinismia ja taantumuksellista kansalliskiihkoa.
Kauniissa runossa “Maaliskuun aurinko” Ady esittää vallankumouksen ohjelman. Viitaten Unkarin Maaliskuun 1848 vallankumoukseen ja siitä alkaneeseen kansalliseen vapaussotaan, hän vaatii “uutta Maaliskuun vallankumousta”. Ady yhdistää itsenäisyystaistelun vallankumoukseen sekä feodaalisia aristokraatteja, että kapitalisteja vastaan:
“Jos on Jumala joka iskee, iskekööt,
heitä jotka mitään vanhaa säilyttävät.
Kirous tästä maasta tuhottava on,
kaikk’ menneen kasautumat…
Joka tunti synnyttää kapinaa
ja katsomme murhaavin silmin
kopeita aristokraatteja ja uusrikkaita…
Viimein saattaa murheelliseen Unkariin Maaliskuu saapua.” (Nyergesistä suomentanut TM)
“Madjaarin, slaavin ja romanialaisen murhe
ovat osa samaa murhetta…
Milloin liitymme yhteen
ja äänemme yhdistämme
me joukot ja kodittomat
madjaarit ja ei-madjaarit?” (Madjaari-Jakobiinin laulu, Ibid.)
Imperialistisen maailmansodan syttyminen järkytti Adya syvästi ja hän tuomitsi sen jyrkästi myös runoissaan, mm. “Kesäyön muisto” ja “Kuolleita johtaen”.
Adyn tyylistä
Ady kuului runomuodoltaan symbolistiseen suuntaukseen. Jozsef Revai, Marxilainen teoreetikko, joka on suorittanut Adyn tuotannon tarkkaa analyysia (kts. esim. Revai, Literarische Studien, Dietz Verlag. 1956) on todennut, että symbolismi ja realismi ovat vastakkaisia suuntauksia vain äärimmilleen vietynä.
Adyn tuotanto esittää totuudellisesti Unkarin todellisuuden ja toimintaohjeen, ja on sikäli oikeaa, realistista marxilaisessa mielessä.
Symbolismi oli myös hyökkäys vanhoillista pysähtyneisyyttä vastaan. Kuitenkin Adyn symbolistinen tyyli ei ollut tarpeeksi kansantajuista, jotta sillä olisi ollut samanlainen joukkovaikutus kuin Unkarin kansallisrunoilijalla Petöfilla.
Adyn tyyli johtui sekä yhteiskunnan tilasta (rappeutumistilassa olevasta imperialismista) sekä siitä, että vaikka Ady tuki kansanjoukkojen taistelua, hän jäi siitä jokseenkin erilleen. Petöfi kuoli vallankumouksen rintamalla.
Ady, vaikka olikin “Unkarin kulttuurin jättiläinen”, jäi jossain määrin eristyneeksi taiteilija-radikaaliksi, joka puhui jokseenkin eri kieltä kuin kansan syvät rivit. Sen takia kommunistirunoilijoiden malli on edelleen Petöfin demokraattinen, kansantajuinen tyyli, sanoi Revai.
Taistelu Adyn merkityksestä
Kapitalistisessa Unkarissa Adya vastaan nostettiin taantumuksellinen vyöry. Pääministeri Tisza sanoi Adya kulttuurin parasiitiksi. Anti-semitistisen Horthy-fasismin kaudella piispa Ottokár Prohászka sanoi Adyn sielun olevan “Juutalaisella verellä ruiskutettu” (Paul Lendvai, The Hungarians, s. 385–386). Samaan aikaan Adyn runojen vallankumouksellinen sanoma yritettiin peittää. Ainoastaan hänen rakkausrunojansa tehtiin tunnetuksi, yrityksenä kätkeä poliittinen sanoma.
Tuo sama vääristys, jota monen muunkin runoilijan kohdalla on käytetty porvarien toimesta, jatkuu yhä. Esim. Wikipediassa Adyn runoja ei kuvailla vallankumouksellisiksi vaan “isänmaallisiksi” ja “eroottisiksi”. Adyn runoja englanniksi kääntänyt antikommunisti Nyerges taas väittää, ettei Ady sovi sosialistisen runouden “muottiin”, yrittäen näin irrottaa Adyn sosialismista. Jokainen voi kuitenkin omin silmin lukea runoilijan tuotantoa, ja todeta miten väärässä Nyerges on.
Porvarillinen kritiikki ja analyysi vääristää kaiken taiteen, hävittää ja sotkee teosten oikean merkityksen ja sisällön, selittäen taideteosten oikeasti tukevan porvarien tarkoitusperiä. Porvarillinen analyysi peittää aina edistyksellisenkin taitelijan tuotannon hyvät puolet ja jos mahdollista, nostaa esiin ja ylistään sen heikkoja puolia.
Marxilainen kritiikki sen sijaan on oikein huomannut Adyn tietyt heikkoudet, mutta samalla arvostaa suuresti hänen saavutuksiaan ja toteaa suuren runoilijan olleen ehdottomasti edistyksen, rauhan ja sosialismin asialla. Hänen teoksensa puolustavat kansojen vapautta.
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 14/2023