Euroopan kommunistisen toiminnan (ECA) konferenssin 16.3.2025 teemana Pariisissa oli ”Euroopan työväenliikkeen mobilisaatiot – päätelmät ja näkymät”. Konferenssi järjestettiin kaksi vuotta Ranskaa ja koko Eurooppaa järisyttäneiden suurten työväen mobilisaatioiden jälkeen.
Konferenssin tavoitteena oli vaihtaa ECA-puolueiden näkemyksiä ja kokemuksia työväenliikkeestä Euroopassa. Kommunistinen työväenpuolue (Ktp) on ECA:n yksi jäsenpuolueista. Ktp:n puheenvuoron konferenssissa käytti Mika Seppälä.
Konferenssin työskentelyyn osallistuivat ja puhuivat kommunistisen puolueen edustajat ja kommunistiset ammattiyhdistysedustajat Itävallasta, Ranskasta, Sveitsistä, Kreikasta, Irlannista, Espanjasta, Italiasta, Alankomaista, Ruotsista, Turkista ja Suomesta.
Alla Mika Seppälän puheenvuoro ECA:n Pariisin konferenssissa.
Hyvät toverit,
Haluan käyttää tänään aikaa puhuakseni, en niinkään Ranskaa ja erityisesti Pariisia kaksi vuotta sitten järisyttäneistä joukkolakkokokouksista, vaan laajemmin kommunistisesta työstä joukkojärjestöissä.
Ranskan joukkolakot saivat alkunsa huonoista eläkeuudistuksista, jotka lopulta runnottiin läpi ilman maan parlamentin käsittelyä. Se, käytetäänkö poikkeusolojen 49 artiklan 3 kohtaa vai ei, oli vain vallassa olevan luokan sisäinen mielipide-ero siitä, miten Ranskan työväenluokkaa voitaisiin parhaiten painostaa. Siitä, että työväenluokkaa ylipäätään oli painostettava, ei kuitenkaan koskaan keskusteltu.
Kommunisteilla ei pitäisi olla minkäänlaisia harhakäsityksiä parlamenttien luonteesta yhtenä porvariston diktatuurin instituutiona.
Joukkolakkokokoukset osoittivat proletariaatin voiman, joka on toinen kahdesta olennaisesta kapitalismissa vallitsevasta yhteiskunnallisesta voimasta. Se paljasti kuilun työväestön ja kapitalistihallituksen välillä. Se toi kansanjoukot askeleen lähemmäs sen ymmärtämistä, että kapitalistinen valtio ei voi koskaan toimia heidän etujensa mukaisesti, vaan voi korkeintaan tarjota myönnytyksiä tietyin ehdoin.
Välttämätön edellytys vallankumoukselle on se, että joukot tunnustavat valtion kapitalistisen luokkahallinnon välineeksi. Siksi meidän kommunistien on kaikissa olosuhteissa oltava aktiivisia jäseniä jukkojärjestöissä, olipa niiden johto kuinka taantumuksellinen tahansa, koska vain työväenluokan järjestöistä käsin voimme johtaa sen taisteluita.
Yhteiskunnassa vallitsee yleinen antikommunismin ilmapiiri, joka läpäisee myös työväenluokan järjestöt, kuten ammattiliitot. Yleisesti sallivassa ympäristössä ei ole kuitenkaan mitään tekosyitä olla työskentelemättä joukkojärjestöissä. Kommunistien on käytettävä kaikki mahdollisuudet luokkatietoisuuden levittämiseen erityisesti ammattiliitoissa.
Ajatus siitä, että on olemassa puhtaasti propagandistinen piiri, joka antaa työväenluokalle neuvoja ulkopuolelta, on virheellinen. Se tekee kommunisteista tehottoman yhteiskunnallisen voiman ja on vasemmistolainen poikkeama marxismi-leninismistä, jota Lenin analysoi jo hyvin teoksessaan ”Vasemmistokommunismi”.
Ei riitä, että kirjoitetaan propagandaa opportunismia vastaan, vaan se on kumottava myös käytännössä. Opportunismi johtaa työväenluokan umpikujaan, koska se pyrkii aina pysymään kapitalismin rajoissa yrittäen sovittaa yhteen pohjimmiltaan vastakkaisten luokkien edut. Tämä umpikuja voidaan voittaa vain käymällä joukkotaisteluja osana vallankumouksellista strategiaa.
Oikeisto-opportunismia esiintyy kaikilla joukkotyön aloilla; järjestökentällä huolestuttaa ajatus siitä, että jotkut työväen edustajat huolehtivat työläisistä, kun taas heidät itse pidetään ”poissa politiikasta”.
Ideologisella kentällä huolestuttaa kapitalismin hyväksyminen yhteiskunnan perimmäisenä järjestäytymismuotona ja haitallisten näkemysten suvaitseminen sen sijaan, että kamppailtaisiin perusteellisesti tieteellisen maailmankatsomuksen puolesta. Poliittisella kentällä taas huolestuttaa riistäjien ja riistettyjen välinen luokkayhteistyö sen sijaan, että käytäisiin armotonta taistelua kapitalismia ja sen ”agentteja työväenliikkeessä” vastaan.
Joukkotyö on kovaa ja joskus uuvuttavaa
Meidän on opittava työskentelemään ammattiliitoissa ja organisoimaan opportunistista johtoa vastaan. Vaihtoehtona olisi ”luopua” näistä ”keltaisista liitoista”, luopua siitä, että vetäisimme työtovereitamme osallistumaan aktiivisesti luokkataisteluun.
Kommunistisen puolueen ja työväenluokan välillä tarvittavaa luottamusta ei voida rakentaa parissa viikossa tai kuukaudessa levittämällä vain abstraktisti kommunistisia ihanteita. Se on rakennettava vuosien kuluessa luotettavien, selkeiden ja vakaiden ihmisten toimesta, jotka ymmärtävät marxismi -leninismin hyvin ja osaavat soveltaa sitä kuhunkin erityistilanteeseen sekä koordinoida toimintaansa kommunistisessa puolueessa.
Vain siten työväestö voi tunnustaa kommunistisen puolueen omakseen, todelliseksi johtavaksi keskukseksi, joka kykenee yhdistämään sen valtataisteluun. Näiltä tehtäviltä piiloutuminen nykyisissä, suhteellisen rauhallisissa oloissa, merkitsee tulevaisuuden ratkaisevien taistelujen menettämistä ennen kuin ne ovat edes alkaneet.
Oikeisto-opportunismia esiintyy myös suhteessa puolueeseen. Se on olemassa puolueen roolin ja sen luonteen kieltämisessä. Puolueen on oltava itsenäinen organisaatio, joka on organisoitu uudenlaisten puolueen periaatteiden mukaisesti ja jolla on hyvin koulutettujen kaadereiden ydin.
Oikeisto-opportunismi kehottaa meitä periaatteettomaan yhtenäisyyteen, puolueen sulauttamiseen massajärjestöihin tai koko puolueen likvidoimiseen. Näihin pyrkimyksiin liittyy usein demokraattis-keskeisyysperiaatteen heikentäminen ja samalla käytetään äärivallankumouksellista retoriikkaa. Oikeisto- ja vasemmistopoikkeamat eivät siis sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan.
Näiden poikkeamien alkuperää on etsittävä erilaisista luokkasuhteista. Tehtävämme on oppia menneisyydestämme ja hylätä vääriksi osoittautuneet ajatukset. Taistelu virheellisiä ajatuksia vastaan ja tarve soveltaa marxismi-leninismiä luovasti työväenluokan todellisissa taisteluissa liittyvät siis läheisesti toisiinsa.
Toverit,
Näemme maailman imperialistisen järjestelmän horjuvan kriisin vuoksi. Uusien imperialististen voimien, kuten Kiinan ja BRICS-maiden, nykyinen nousu ja vanhojen imperialististen liittojen, kuten Naton ja EU:n säröily ovat merkkejä tästä kärjistyvästä imperialistisesta kriisistä. Tämän kriisin taakkaa kantavat kaikkien maiden työväenluokat. Näiden kehityssuuntausten vuoksi joukkotoimet, kuten lakot ja kansannousut, ovat lisääntyneet.
Jos aiomme saavuttaa historiallisen tehtävämme eli johtaa työväestö sosialismiin ja kommunismiin, meidän on tehostettava työtämme joukkojen keskuudessa. Silloin meidän on opittava kuuntelemaan heidän ongelmiaan, taisteltava heidän rinnallaan ja autettava heitä ymmärtämään vallankumouksen tarve omien käytännön kokemustensa kautta. Vain siten vallankumous voi onnistua. Vain siten imperialistinen rintama voidaan murtaa.
Työkansan Sanomat 3/2025