Suomen ulkopoliittisen aseman muutos on ollut viime aikoina harjaantumattomalle tarkkailijalle huimaa. Natoon liittyminen, avoin asevienti sekä kauppa sotaa käyvään eurooppalaiseen maahan ja yhä syvenevä ”leiriytyminen” EU:hun, Natoon ja USA:n imperialismin alusmaaksi olisi ollut monen mielestä liki mahdoton ajatus vuosikymmen sitten.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään äkkinäinen täyskäännös ulkopolitiikassa, vaan jo vuosikymmeniä kestäneen tarkoituksellisen politiikan looginen seuraus.
Suomea on viety jo pitempään tietoisesti ja myös epädemokraattisin keinoin sotilaallisesti ja taloudellisesti liittoutuneeksi maaksi. Koiviston toisen presidenttikauden aikana tapahtui muun muassa YYA-sopimuksen irtisanominen, Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusten purku ja liittyminen Euroopan Unioniin katteettomin lupauksin.
Monellakin tavalla Suomen leiriytyminen liittyy Suomen taholta annettavaan tukeen Yhdysvaltojen johtaman liittoutuman yksinapaisuudelle. Yhdysvaltojen ja tämän vasallien yksinapainen imperialismi on kuitenkin hiipumassa.
Tästä näkyy jo esimerkkejä. Afrikan mantereella on jo noussut esiin monia kolonialismin vastaisia vallankaappauksia ja kapinoita, etenkin Ranskaa vastaan. Ranskan jalansija Sahelin alueella on ratkaisevasti heikentynyt.
Merkittävää on myös BRICS-liittoutuman (Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Kiina ja Venäjä) itsevarmuuden kasvu. Moni BRICS-maa suunnittelee tai on jo toteuttamassa irtikytkentää dollarista keskinäisen kaupankäynnin välineenä. Käyttöön on otettu vaihtoehtoisia maksujärjestelmiä ja liittouman yhteistä valuuttaa suunnitellaan. Ensi vuonna BRICS myös laajenee kuudella uudella maalla (Argentiina, Egypti, Etiopia, Iran, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat).
Monet nk. ”sosialistit” tai ”kommunistit”,1jopa puolueet, ovat ottaneet nämä uutiset ilolla vastaan ja pitäneet BRICSiä jonkinlaisena anti-imperialistisena vastineena USA:n johtamalle liittoutumalle.
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Periaatteelliset marxistit eivät voi astua tässä asiassa harhaan. BRICSin olemus ei ole anti-imperialistinen, sillä kyseessä on joka tapauksessa vain kapitalististen maiden liittoutuma, jonka pyrkimys on jakaa maailmaa uudelleen. Kiinan ja Venäjän imperialistiset pyrkimykset ovat hyvin tunnettuja, eikä niitä sovi sivuuttaa vain, koska kyseessä on vastaliike USA:n ja EU:n imperialismille.
Kaikkien maiden kommunistien tulee pysyä marxilaisella kannalla niin sisä- kuin ulkopoliittisesti eikä lähteä mukaan kapitalistien imperialististen liittoutumien tukijaksi.
On kuitenkin muistettava, että moninapaisuuden eteneminen on merkki imperialismin heikkoudesta, sekä ytimessä että reuna-alueilla. Ranskan suhteellinen heikkous Afrikassa on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa, samoin kuin USA:n heikkeneminen Lähi-idässä.
KTP:n marxilais-leniniläinen linja ulkopolitiikassa pitää; emme voi valita paremman ja huonomman imperialistisen liittoutuman välillä, vaan hylkäämme täysin imperialistisen politiikan ja seisomme horjumatta työväenluokan ja kaikkien työtätekevien rinnalla.
Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen!
Kommunistinen työväenpuolue – rauhan ja sosialismin puolesta
Keskusneuvosto
Vantaa, 16.9.2023