Kemissä työväenliike oli sodan jälkeen voimakas ,siellä työväestön yksituumaisuus oli puutavarakapitalisteille kuin punainen vaate.
Puutavarakapitalistien päämääräna oli tannerilaisten avulla hajoittaa yhä yhtenäisemmäksi
muodostunut työväen rintama. Katsottiinkin parhaaksi iskeä Kemiyhtiön työläisten kimppuun.
Kun työolojen huononnukset saataisiin Kemissä toteutettua, muualla ne saataisiin helpommin
läpi.
Vuoden 1949 kesäkuussa työläisten tiedossa oli jo, että heinäkuussa leivän hinta tulisi nousemaan kaksinkertaiseksi. Kemiyhtiö korotti asuntojen vuokria lähes 40 prosentilla. Kemiyhtiön palveluksessa oli vli kaksituhatta työläistä. Heitä kohtaan yhtiö aloitti ns. ”hivutussavotan”.Ensin asialle pantiin sosiaaliministeriön palkkaosasto.Oikeistososialidemokraatti Rafael Rinne väsäsi kirjelmän, jolla kehoitettiin alentamaan palkkoja. Palkoista neuvoteltiinkin , tuloksetta. Tulosta ei syntynyt myöhemmissäkään neuvotteluissa.
Suomen Paperiteollisuustyöntekijäin Liitto tiedotti , että ”asia jää nyt paikallisesti ratkaistavaksi. Liitto jätti siis osaston vksin oikeuksiansa puolustamaan .Yhtiö ei halunnut neuvotella ,vaan vastasi osastolle kylmästi 25. 6., että työ muutettiin tuntityöksi, lisäksi annettiin uhkavaatımus: työntekijä joka eli lastaisi 400 paalia päivässä, saisi lähtõpassit. (Paali painoi n. 200 kg).
Kemin työläiset eivät voineet alistua tuollaiseen käskyvaltaan.Järjestäydyttiin kokoukseen ,jossa päätettiin yksimielisesti, että ellei yhtiön johto viipymättä aloita neuvotteluia riidanalaisista palkoista, lopetetaan työt työpaikoilla heinäkuun 1. päivänä klo 6.00.
Yhtiö ei suostunut, vaan kehotti luopumaan lakosta ja alistumaan palkanalennuksiin. Lakko alkoi seuraavana aamuna, lakkoon ryhtyı 90 työläıstä varastoista ja 170 pöllinnostajaa. Kaikki työläiset kannattivat lakkoa,johon osallistui myötätuntolakkojen myötä yli 5000 työläistä. Lähes koko kaupungin väestö antoi tukensa lakkolaisille.Myös muualta, niin kotimaasta kuin ulkomailtakin ,tuli taloudellista ja moraalista tukea Kemin lakkolaisille. Yhteishenki kantoi kaunista satoa.
Pidettiin päivittäin kokouksia, tiedotus- ja muita tilaisuuksia ,mielenosoituksia kulkueineen.
Työläisten sitkeän ja yksimielisen lakkorintaman murskaamiseksi provosoitiin väijytys . Päivä oli
torstai, 18. elokuuta.Provokaation rakentelivat puutavarakapitalistit tanneriaisten oikeistososialidemokraattien natsihenkisen myyräntyön avulla. Lakkolaisten ja heidän tukenaan olevien kimppuun iskettin yllätyshyökkäyksellä .
Hajaantumiseen ei annettu aikaa, kun lähes samaan aikaan alkoivat konepistoolit räiskähdellä ja luodit vihelsivät säikähtäneiden naisten, lasten, vanhusten ja myös työikäisten yllä. Samalla alkoivat Kemiin muualta kоmennetut poliisit pamputtamaan niitä ihmisiä jotka eivät ehtineet paeta kyllin nopeasti. Syntyi ihmispato ahtaalle aukiolle,väijytys oli hyvin suunniteltu,sekasorto oli valtava. Siinä henkensä menettivät Anni Kontiokangas ja Felix Pietilä.
Suurin osa väkijoukosta pääsi turvaan , vaikkakin moni iskuja saaneena.He päätyivät Karihaaran työväentalon pihalle Marttalan kaupunginosaan,josta mielenosoitus oli alkanutkin . Pidettiin uusi kokous, jossa päätettiin yksimielisesti jatkaa lakkoa sen voitolliseen päätökseen saakka. Taisteluhenki oli vain kasvanut.
Propaganda
Valhepropaganda oli luonnollisesti valtaisa .Kemin veritorstai huomioitiin mm. porvarillisissa tiedotusvälineissä ,valheita ja vääriä väitteitä esittäen. TV:n A- studio käsitteli tapausta kaataen kaikki mahdolliset likasangot lakkolaisten niskaan. Lakko oli heidän mukaansa Moskovasta ohjailtu ,mielenosoittajat aloittivat ammuskelun asiallisesti toimivia poliisijoukkoja kohtaan jne.
Kemin lakko lähti työväenluokan todellisesta tarpeesta puolustaa etujaan. Mitään muualta tullutta ohjausta ei tarvittu, työläiset osasivat toimia aivan itse. Mielenosoitus oli aseeton.
Lakko päättyi vasta sitten kun Kemiyhtiö perui palkanalennukset ja työolojen huononnukset. Lakkolaiset päättivät asioistaan itse alusta alkaen ja sen loppuun saakka.
Kemin tapahtumia emme saa unohtaa, niillä on suuri merkitys Suomen työväenluokan taistelun kannalta. Niissä ilmenee yhteiskunnan luokkaluonne ja luokkien välisen ristiriidan kärjistyminen äärimmilleen. Niissä ilmenee porvariston diktatuuri, joka meillä edelleenkin vallitsee.
Artikkeli perustuu Veikko Ohimaan puheeseen , jonka hän piti Kemin veritorstain 50-v.
muistotilaisuudessa Lautiosaaressa 18.8.1999. Ohimaa itse oli v. 1949 Kemin tapahtumissa
aktiivisesti mukana.