Kapitalistit käyttävät mielellään “patrioottista” ja “isänmaallista” propagandaa vedotakseen kansaan. Tämä on viime aikoina entisestään korostunut, kun USA:n käskyjä tottelevat päättäjät ovat pyrkineet liittämään Suomea Natoon ja lietsomaan vihaa venäläisiä kohtaan. Mutta mitä kätkeytyy kapitalistien “isänmaallisuuden” taakse? Ja miten työväenluokan pitäisi suhtautua isänmaallisuuteen?

Porvarillinen nationalismi

Kun kapitalistit ja heidän asiamiehensä puhuvat “isänmaasta” ja “isänmaallisuudesta”, he poikkeuksetta tarkoittavat porvarillista nationalismia; että mukamas “isänmaan edun takia” työläisten on alistuttava aina kapitalistien tahtoon, ja työläisten edut on alistettava kapitalistien eduille. Porvarillinen nationalismi on siis yksi suuri huijaus – se on pelkkää demagogiaa. 

Juuri porvarillisen nationalismin takia Karl Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat Kommunistisessa manifestissa,että “työläisillä ei ole isänmaata”. He tarkoittivat nimenomaan sitä, että porvaristo on vallannut valtion itselleen ja porvarien “isänmaa” ei ole työläisten isänmaa.

Kapitalistit omistavat tuotantolaitokset ja saavat tulonsa omistuksen avulla, riistämällä työläisiä. Työläiset sen sijaan eivät omista tuotantolaitoksia, tekevät kaiken tuottavan työn, jonka arvosta kapitalistit riistävät osansa. Työläisten ja kapitalistien edut eivät ole samat, vaan itseasiassa vastakkaiset. Heidän suhteensa ei ole liittolaisten ja ystävien suhde, vaan riistettävän ja riistäjän suhde.

Kansallisuuskysymys ja kansallistunne

Marxilaisen teorian mukaan kansakunnat ovat syntyneet kapitalismin myötä. Kapitalistisen markkinatalouden ja kehityksen kautta entiset suhteellisen hajanaiset ja eristäytyneet kyläyhteisöt ja kaupungit yhdistyivät kansallisvaltioiksi, joilla oli omat kansalliset markkinat. Tuon prosessin yhteydessä syntyi kansallinen identiteetti, kansallistunne ja kansallisen kulttuuri siinä muodossa kuin sen tunnemme.

Aikaisemmin ihmiset olivat nähneet itsensä jonkin kaupunkivaltion asukkaina, jonkin kuninkaan alamaisina, johonkin uskontoon kuuluvina, jonkin kylän asukkaina. Kapitalismin kehityttyä ihmiset alkoivat nähdä itsensä jonkin kansallisvaltion kansalaisina, johonkin kansakuntaan kuuluvina.

’Kansallinen herääminen’ 1800-luvulla ei tapahtunut Suomessakaan sattumalta, tai koska ihmiset yhtäkkiä keksivät, että haluavat oman kansallisen kulttuurin, suomen kielestä virallisen kirjakielen jne. Todellisuudessa tuon prosessin taustalla olivat kapitalismin kehitykseen liittyvät reaaliset materiaaliset olosuhteet.

Kansakunnat eivät ole ikuisia ja muuttumattomia, eivätkä mitään maagisia ilmiöitä. Ne eivät myöskään ole biologisia, saati rodullisia yksiköitä. Sen sijaan “kansakunta on kielen, alueen, taloudellisen elämän ja yhteisessä kulttuurissa ilmenevien psyykellisten piirteiden yhteisyyden pohjalla historiallisesti muodostunut ihmisten pysyvä yhteisyys” (Stalin, Marxilaisuus ja kansallisuuskysymys).

Voivatko työläiset olla isänmaallisia?

Tietyssä kehitysvaiheessa muodostuu kansakunta. Jokaisessa kapitalistisessa maassa on kuitenkin kaksi kilpailevaa perusluokkaa (työläiset ja kapitalistit) ja vastaavasti kaksi kilpailevaa kulttuuria ja kaksi kilpailevaa intressiä.

Kun kapitalistit puhuvat “isänmaan edusta”, he tarkoittavat omaa etuaan. Työläiset taas ymmärtävät sillä työtätekevien, eli väestön valtaenemmistön, todellisen kansan edun. Työläisten synnyinmaataan kohtaan tuntema sympatia ilmenee siten, että he puolustavat kansan etua, sen elannon saantia, demokraattisia oikeuksia, rauhaa, vaalivat kulttuuria jne. Kapitalistien “isänmaallisuus”, eli porvarillinen nationalismi taas ilmenee siten, että he alistavat kaiken voitontavoittelulle. Todellisuudessa kapitalisteilla ei ole minkäänlaista aitoa isänmaallisuutta – “pääomalla ei ole isänmaata”, kuten Marx sanoi.

Työväenliike toimii jokaisessa maassa enemmän tai vähemmän kyseisen maan historian, tapojen ja kulttuurin puitteissa. Jos kommunistit eivät ymmärrä tai arvosta oman maansa kulttuuria ja tapoja, he eivät voi ymmärtää ja pitää tiiviitä yhteyksiä kansanjoukkoihin. Se miten ihmiset puhuvat, millainen luokkataistelun historia heillä on jne. vaihtelee tietysti eri maissa. Tyypillisesti suuri vallankumouksellinen on ollut oman kansakuntansa ja synnyinmaansa lapsi.

Työläisille kansallinen kulttuuri, synnyinmaa ja kansakunta eivät ole kuitenkaan ikuisia itsetarkoituksia. Ne ovat vain eräs väistämätön ja välttämätön muoto, jossa työläisten elämä, edut ja luokkataistelu ilmenevät tietyssä yhteiskunnan kehitysvaiheessa. Kauan sitten oli aika, jolloin kansakuntia ei ollut, oli vain heimoja, sukuja jne. Kaukaisessa tulevaisuudessa, kommunistisessa maailmassa, tulee vielä aika, jolloin kansakunnat enemmän ja enemmän yhdistyvät keskenään.

Sovinismi ja internationalismi

Todettiin että kapitalistien “isänmaallisuus” on vain huijausta. Työläisten kansallistunne sen sijaan on todellinen ja hyväksyttävä asia. Kansakunnan etua palvelevat työtätekevät, kun taas sen etua vastustavat kapitalistit. Kansan omaa kulttuuria vaalivat työtätekevät, kun taas kulttuuria tuhoaa kapitalismi.

Työläisten täytyy kuitenkin olla hyvin varovaisia, koska “isänmaallisuuden” lietsominen on usein vain juoni lietsoa sovinismia, eli vihaa toisia kansoja kohtaan. Myös työväenliikkeessä ilmaantuu silloin tällöin porvarillisen nationalismin ja sovinismin ilmauksia – ja ne on torjuttava.

Jokainen kommunisti on myös internationalisti, eli hän puolustaa kansojen välistä ystävyyttä. Niin kauan kuin on olemassa kansoja, niin täytyy olla internationalismiakin. Marx ja Engels totesivat, että yhteiskunnallinen kehitys johtaa kansat yhä läheisempään vuorovaikutukseen. Kansakuntien lähentyminen ja tihenevä yhteistoiminta on väistämätön prosessi, joka huipentuu maailman laajuisessa kommunismissa.

Internationalistin on arvostettava oman maansa kansaa ja kulttuuria, eikä missään nimessä aliarvioitava niitä, niin kuin äärivasemmistolaiset tekevät. Internationalisti tuomitsee sen, että kapitalismi romuttaa jokaisen kansakunnan kulttuuria.

Samalla internationalisti myös arvostaa muiden kansakuntien saavutuksia ja ottaa niistä oppia. Se, että absolutisoidaan kulttuurien erilaisuutta, ei haluta oppia muilta, ja nähdään eri kansakunnat muuttumattomina ja täysin irrallisina toisistaan, on porvarillisnationalistinen oikeistolainen poikkeama. Kansakunnat kehittävät omaa kulttuuriaan, mutta myös ottavat toisiltaan vaikutteita ja oppia:

“Internationalismi taiteessa ei synny kansallisen taiteen kuihtumisesta ja köyhtymisestä; päinvastoin, internationalismi kasvaa siellä missä kansallinen kulttuuri kukoistaa… Meidän internationalismimme musiikissa ja arvostuksemme muiden kansakuntien luovaa neroutta kohtaan perustuu siis oman kansallisen musiikkikulttuurimme kehittämiseen, jonka voimme sitten jakaa muiden kansakuntien kanssa” (Andrei Ždanov, Päätöspuheenvuoro Neuvostoliiton musiikkityöntekijöiden konferenssissa 1948)

Kapitalistien isänmaalliset puheet ja petturimainen toiminta

USA:n imperialismia palvelevat natottajat esittävät puolustavansa Suomea ja olevansa sangen “isänmaallisia”. He todistelevat “isänmaallisuuttaan” vihaamalla Venäjää ja venäläisiä. Todellisuudessa moinen politiikka on täysin isänmaan edun ja kansan edun vastaista, ja oikeastaan on isänmaan kavaltamista. Moinen politiikka on Suomen etujen uhraamista USA:n imperialistien eduille.

Se minkä kuvan kapitalistit ovat Suomessa luoneet isänmaallisuudesta, on täysin porvarillisnationalistinen ja militaristinen. Sodat Suomen ja Venäjän välillä eivät koskaan ole tuoneet Suomelle mitään hyvää. Kun Ruotsi ja Saksa käyttivät Suomea astinlautana sodassa Venäjää vastaan, kansa sai kärsiä – ja nyt natottajat haluavat tehdä saman uudelleen.

Kansan todellinen etu on rauha ja toimeentulo, mutta niitä kapitalistiluokka ei halua antaa. Kapitalistit eivät voi tuntea mitään myötätuntoa oman maansa (tai minkään muunkaan maan) kansaa kohtaan, koska haluavat riistää sitä. Omien itsekkäiden etujensa tähden Suomen kapitalistit ja heitä edustavat poliittiset päättäjät ovat todellisuudessa myyneet Suomen itsenäisyyden imperialistisille EU:lle ja Natolle, eli Saksan ja Wall Streetin pankkiireille ja suurkapitalisteille.

Tomi Mäkinen

Työkansan Sanomat 12/2022

Marxismi ja “isänmaallisuus”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.