Tämän vuoden maaliskuun 24. päivänä tuli kuluneeksi 25 vuotta Yhdysvaltojen, EU:n ja sotilasliitto Naton hyökkäyksestä ja 78 päivää kestäneistä rikollisista pommituksista Jugoslavian sosialistiseen liittotasavaltaan. Likainen hyökkäys hajotti liittotasavallan seitsemään osaan ja muutti täysin Balkanin niemimaan kartan. Yhteenotot ja erimielisyydet jatkuvat vieläkin.
Yhdistyneen Jugoslavian hajottaminen ja rajojen muuttumisen dominoilmiö oli kuin alkusoittoa tulevalle kehitykselle alueella, joka ruokkii edelleen kilpailu- ja vastakkainasetteluja ja pitää uuden konfliktin kipinän kytemässä.
Kosovon albaanien oikeuksien varjolla tehty imperialistisen hyökkäyksen todellinen syy on vaikutusalueiden, markkinoiden, energialähteiden ja verkostojen uudelleenjako kilpailussa muiden valtioiden, kuten mm. Venäjän kanssa.
Paremman valta-aseman saavuttamiseksi lännen hyökkääjät eivät epäröineet muuttaa rajoja, heikentää suvereeneja valtioita ja luoda satelliittivaltioita, kuten Kosovo, Bosnia. jne.
Maaliskuun 24. päivä 2024 on erityisen tärkeä vuosipäivä, musta vuosipäivä, ja nyt tärkeämpi kuin koskaan.
EU:n ja Naton sekä poliittisten voimien asenteesta, silloin ja nyt, on tehtävä johtopäätelmät ja historian esimerkki kansoille ja nuorille, ja jokaiselle hyvää tahtovalle ihmiselle, joka on huolissaan tämän päivän vaarallisesta kehityksestä.
Imperialistinen operaatio suunniteltiin hyvissä ajoin
Operaatio ”Jugoslavian hajottaminen” ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se oli osa suunnitelmaa, jolla pyrittiin lujittamaan euroatlantismia entisissä sosialistisissa maissa Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen. Tuolloin, lähes välittömästi, imperialististen valtojen väliintulo Balkanilla yleistyi.
Vuodesta 1991 alkaen euroatlanttinen blokki tunnusti välittömästi Slovenian, Kroatian ja Makedonian (nykyinen Pohjois-Makedonia) itsenäisyysjulistukset. Se johti vähitellen Jugoslavian pirstoutumiseen.
Vuoden 1991 jälkeen seurasi neljä vuotta kestänyt tuhoisa sota Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, jonka päättyminen Daytonin sopimuksella vuonna 1995 teki Bosniasta protektoraatin, maan, jossa kilpailun ja ristiriitojen tuli kyti.
Vuoden 1999 alussa Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright, kiristäessään avoimesti serbejä ja paljastaessaan Yhdysvaltain ja Naton todelliset aikomukset, vaati Jugoslavian silloiselta presidentiltä Slobodan MiloseviciltäNaton joukkojen sijoittamista Kosovoon ”rauhan” ja ”vakauden” luomiseksi.
Alueen väestön välillä vallitsevia etnisiä ja uskonnollisia eroja oli aiemmin tarkoituksella ruokittu ja vahvistettu EU:n ja Naton interventiolla, jotta riidat olisivat alibi avoimelle hyökkäykselle.
Pommitukset alkavat
Euroatlanttisen ”vakauden” nimissä Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton imperialistit aloittivat 24.3.1999 yöllä sodan, jota kutsuttiin likaiseksi sen menetelmien, aseiden ja tavoitteiden takia. Siitä alkoi todellinen imperialistinen julmuus, joka kesti 78 päivää ja yötä.
Maaliskuun 24. päivä kello löi 19.45, kun Yhdysvaltojen ja Naton koneet ja ohjukset alkoivat ”sylkeä tulta” Jugoslaviaan, mikä lisäsi uuden sivun Naton sotakoneiston veriseen historiaan.
Jugoslaviaa ei siis valittu sattumalta Naton uuden doktriinin kuumaksi sovellusalueeksi. Maantieteellisesti se oli Balkanin keskustassa, alueen sydämessä, kahden maailmansodan risteyksessä. Sen pirstoutuminen oli välttämätöntä euroatlanttisen suunnittelun edistämiseksi Balkanilla, varsinkin kun nykyinen kapitalistinen Venäjä ei näyttänyt olevan halukas luopumaan taloudellisista ja poliittisista jalansijaistaan Balkanilla.
Naton väliintulo Jugoslaviaan jäi historiaan suurimpana operaationa Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Pommitusten aikana tehtiin 2 300 ilmaiskua 1 150 Naton kehittyneellä hävittäjällä.
Yhteensä 420 000 ohjusta, rakettia ja pommia laukaistiin ilmasta ja niissä käytettiin 37 000 kansainvälisissä sopimuksissa kiellettyä rypälepommia, jotka aiheuttivat eniten uhreja siviiliväestön keskuudessa. Käytössä oli myös tuhansia radioaktiivisia köyhdytettyä uraania sisältäviä pommeja. Pudotettujen ohjusten kokonaismassa oli noin 22 000 tonnia.
Sotakoneiston käyttöön annettiin 59 Naton tukikohtaa 12 jäsenmaan alueella. Aiheutetun aineellisen vahingon kustannukset ovat arviolta 100 miljardia dollaria.
Pommitusten kohteena oli 25 000 rakennusta, 14 lentokenttää, 2 öljynjalostamoa, kolmannes voimalaitoksista, lähes kaikki maan tehtaat, 305 koulua sairaalaa ja synnytyssairaalaa, luostareita, siltoja ja teitä, pakolaissaattueita, jopa hautausmaita.
Valtavat uhrimäärät ja ympäristötuhot
Pommitusten seurauksena noin 3 000 siviiliä, kolmannes lapsia, ja yli 1 000 Jugoslavian armeijan sotilasta kuoli. Noin 12 500 ihmistä haavoittui, joista 2 700 oli lapsia. Sadat tuhannet joutuivat pakolaisiksi ja 2 500 000 tuomittiin täydelliseen taloudelliseen kurjuuteen.
Ympäristölle aiheutettiin sietämätöntä vahinkoa köyhdytettyä uraania sisältävien pommien pudotuksella. Tavoitteena oli uusien aseiden kokeellinen testaus. Pommitusten seurausten laajuus ja syvyys Balkanin niemimaan asukkaiden ympäristölle ja terveydelle sisältää seurauksia, jotka alueen kansat maksavat vuosikymmeniä, monet ihmiset koko elämänsä ajan.
Sota päättyi amerikkalaisten ja serbien sotilasviranomaisten välisiin neuvotteluihin ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1244, jolla pyrittiin ”legitimoida” Naton väliintulo Kosovossa. Maa sittemmin muutettu protektoraatiksi ja jonka alueella on sotilastukikohtia, mm. Yhdysvaltojen suurin ulkomainen tukikohta.
Lähtölaskenta yhtenäisen Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan hajottamiseen alkoi, kun sosialismi kukistettiin Neuvostoliitossa ja muissa maissa, jolloin myös Jugoslaviassa alkoivat hallita kapitalistiset tuotantosuhteet.
Siirtyminen kapitalismiin
Kapitalistinen järjestelmä on säälimätön kilpailuyhteiskunta, joka vaatii vaikutuspiirien, uusien markkinoiden, raaka-aineiden, energian ja kuljetusreittien hallintaa ja hallinnan lisäämistä.
Jokaisessa imperialistisessa sodassa ja sekaantumisessa käytetään kussakin samantyyppisiä, jopa samanlaisia tekosyitä.
Esimerkkinä, liittyen Ukrainan sotaan, kapitalistinen Venäjä vetoaa ”kansakuntien itsemääräämisoikeuteen” Donbassin ”itsenäisyyden” puolesta, Ukrainan venäjänkielisten suojelemiseksi jne. Yhdysvallat, EU ja Nato taas puhuvat ”Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta” ja ”rajojen loukkaamattomuudesta”.
Naton väliintulossa Jugoslaviassa roolit sitä vastoin olivat täysin käänteisiä. Yhdysvallat, EU ja Nato vetosivat ”Milosevicin etniseen puhdistukseen Kosovossa” ja Kosovon albaanien ”itsemääräämisoikeuteen” tekosyinä puuttua asiaan sotilaallisesti ja muuttaa väkisin maan rajoja.
Jo vuonna 1997 Yhdysvallat, EU ja Nato salaisten palveluidensa kautta aseistivat, kouluttivat ja rahoittivat albanialaisen KLA:n (UTSEKA) rikollisia, jotka yllyttivät yhteenottoon ja vaativat Kosovon irtautumista Serbiasta, hyödyntäen sen jälkeen syntynyttä kaaosta.
UTSEKA:n hyökkäykset Serbian armeijaa ja poliisivoimia vastaan Kosovossa ja niiden väliset konfliktit vuosina 1997–1998 eskaloituivat vaarallisesti, mikä antoi Yhdysvalloille ja sen johtamalle Natolle tekosyitä ja tilaisuuksia pukeutua ”sovittelijan” naamioon.
”Rauhan ja vakauden” peitetarinalla Yhdysvallat, EU ja Nato aloittivat murhanhimoisen imperialistisen väliintulon 24.3.1999. Sota päättyi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1244, jolla pohjimmiltaan yritettiin ”legitimoida” sotilasliitto Naton väliintulo ja pommitukset.
Työkansan Sanomat 3/2024