Suomessa on ollut aina rehvakkaita ja omavaltaisia pääministereitä. Ukrainan sodan aikana tähän joukkoon lisäsivät itsensä ex-pääministeri Sanna Marin ja nykyinen pääministeri Petteri Orpo.
Marin tuli kuuluisaksi, paitsi nahkatakista ja tansseista, armeijan ja kenraalien kainaloisena. Hän avasi Ukrainaan miljardien eurojen aseviennin ja rahatuen uhoamalla ”niin kauan kun on tarpeen”.
Orpo on jatkanut Marinin viitoittamalla tiellä. Ukrainan korruptio ja hallinnon henkilöiden välinen taistelu miljardien jakamisesta ei estänyt Marinia, eikä estä Orpoakaan. Kaverilla on aina kaverinsa.
Vähän yli kahdessa vuodessa Ukrainaan on upotettu aseapuna kaksi miljardia euroa. Muuta apua on annettu miljardilla eurolla. Mitään taukoa rahan kippaamiselle loputtomaan suohon ei ole luvassa.
Ukrainan suon lisäksi Suomen armeijan omiin menoihin uppoaa tänä vuonna yli 6,2 miljardia euroa. Kaksi vaalikautta aiemmin vuonna 2015 nuo menot olivat alle 2,4 miljardia euroa.
Miljardien haaskausta ei ole jarruttanut edes valtion kokoaikainen velkaantuminen, tai sotealueiden budjettien miljardivajaukset. Terveyskeskuksia kaatuu, yöpäivystyksiä lakkautetaan, hoitoa tarvitsevien käyntimaksut kallistuvat, ja paljon muuta.
Kun kyse on oman maan pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, köyhistä ja vaivaisista, leikkuri leikkaa ja ruoska ohjeistaa. Porvarihallitus, porvarieduskunta ja porvariministerit eivät kerro tuen jatkamisesta sanoilla ”niin kauan kun on tarpeen”.
Pakina/Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat 3/2024