Ansiosidonnainen työttömyysturva

Suomessa on järjestelmä, jonka mukaan työttömät saavat erisuuruista työttömyyspäivärahaa sen mukaan, ovatko työttömyyskassan jäseniä vai eivät. Työttömyyskassojen jäsenet saavat tietyin edellytyksin korvausta, joka osittain määräytyy heidän palkkatasonsa mukaan.

Ansiosidonnainen päiväraha muodostuu peruspäivärahasta, joka on kaikille nyt 33,66 euroa päivässä viitenä päivänä viikossa, sekä siihen lisättävästä osasta. Tämä lisä on 45 % päiväpalkan ja peruspäivärahan erotuksesta. Käytännössä ansiosidonnainen päiväraha on noin 55 – 60 % työttömän ansiotasosta. Ne, jotka eivät täytä ansiosidonnaisuuden ehtoja, saavat vain peruspäivärahan siitä riippumatta ovatko kassan jäseniä.

Suurin osa työttömyyskassoista on alakohtaisia. Jäseniksi hyväksytään vain tietyillä aloilla työskenteleviä työntekijöitä. Suuret kassat voivat kattaa useita työehtosopimusaloja. Kaikilla aloilla ei ole lainkaan työttömyyskassoja. Yleinen, kaikkia työntekijöitä koskeva työttömyyskassa on Yleinen työttömyyskassa (YTK), jota ammattiliittojen johto kammoaa. YTK:ta parjataan hajottajajärjestöksi, vaikka se on samanlaisen valvonnan alainen vakuutuslaitos kuin muutkin kassat. Sen jäsenmaksu on monissa tapauksissa pienempi. Pienimmät jäsenmaksut ovat hyvin toimeentulevilla aloilla. Esimerkiksi lakimiesten ja lääkärien kassojen jäsenmaksu on vain muodollinen parin kympin maksu vuodessa. Järjestelmän epäoikeudenmukaisuus näkyy tässäkin. Pienipalkkaiset ja työttömyyden ahdistamat työläiset maksavat suurimmat jäsenmaksut.

Liitot antavat omissa esitteissään sen kuvan, että ammattiliitto ja alan työttömyyskassa ovat sama asia. Kassojen jäsenmaksut ovat usein 0,2 – 0,4 % palkasta, kun liiton maksu on usein 1 – 1,5 %. Käytännössä tämä salataan. Esimerkiksi JHL väittää sivuillaan, että ”liiton” jäsenmaksu on 1,38 % palkasta. Todellisuudessa siinä on mukana myös työttömyyskassan jäsenmaksu.

Nykyään ei virallisesti enää väitetä, että liitto maksaisi työttömyyskorvausta, mutta esimerkiksi liiton jäsenmaksun selitetään epärehellisesti sisältävän myös työttömyyskassan jäsenmaksun. Esimerkiksi STTK väittää suoraan, että sen liittojen jäsenet saavat työttömyysturvan. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon passiivisia jäsenmaksun maksajia, jotta liittojen taloudellinen vauraus säilyy. Kun jäsenet liittyvät pelkän työttömyysturvan takia ikään kuin vakuutuslaitoksen asiakkaiksi, he ovat passiivisia eivätkä osallistu järjestötoimintaan. Näin voidaan ylätasolla tehdä alamittaisia sopimuksia ja jopa alentaa palkkoja, kuten Kiky-sopimuksella tehtiin.

Lain mukaan työttömyyskassat ovat riippumattomia, julkisen valvonnan alaisia vakuutuslaitoksia. Työttömyyskassalain 1 § 3 mom. mukaan työttömyyskassa ei saa harjoittaa muuta toimintaa kuin työttömyysturvan antamista. Esimerkiksi työehtoihin liittyvä toiminta on kiellettyä kaikilta työttömyyskassoilta. Työttömyyskassa ei myöskään saa olla sellaisessa yhteydessä muunlaista toimintaa harjoittavaan järjestöön, jossa kassan itsenäisyys tulisi rajoitetuksi. Saman lain 3 §:n mukaan jäsenyyden ehtona ei saa olla jäsenyys jossain yhdistyksessä tai järjestössä. Käytännössä lakia rikotaan yleisesti, ja puhutaan ”liittojen” kassoista. Ne toimivatkin käytännössä samoissa toimistoissa ja taloudellisessa yhteistyössä ammattiliittojen kanssa. Hyötyjiä ovat liitot, muun muassa sen vuoksi, että työttömyyskassat saavat julkisista varoista tukea hallintokuluihin ja henkilöstön palkkoihin.

Kaikille työttömille sama turva

Työväenliikkeen alkuperäinen tavoite oli, että työttömille annetaan yhdenvertainen asema. Nyt keskusjärjestöt vastustavat voimakkaasti ansiosidonnaisen turvan laajentamista koskemaan kaikkia työttömiä. Perustelut ovat epämääräisiä. SAK:n puheenjohtaja Eloranta ilmoitti (HS 11.7.20) vastustavansa ansiosidonnaisen laajentamista kaikille, koska ei tiedetä mikä työttömyysturvan taso olisi tulevaisuudessa.  Eihän sitä nytkään – eikä koskaan – tiedetä, vaikka huononnuksia on tehty järjestöjen suostumuksella. Tarkoitus on ylläpitää eriarvoisuutta niin, että kaikkein huonoimmassa olevat jäävät toimeentulotuen varaan. Kaikki eivät koskaan pääse nykyisin säännöin työttömyyskassan etuihin, vaikka olisivat jäseniä. Kaikki joutuvat kuitenkin maksamaan veroluonteista työttömyysvakuutusmaksua, jolla osin rahoitetaan työttömyysturvaa. Kassan jäsenmaksu ei kata kuin vähän yli 5 % kassan menoista. Myös järjestelmään kuulumattomat joutuvat verotuksen kautta rahoittamaan toisten työttömyysturvaa.

Mielestäni oikeudenmukainen järjestelmä olisi, että kaikki työttömät saisivat saman turvan. Kela voisi olla sopiva ”yhteinen työttömyyskassa” hoitamaan tämän. Palkkaerot ovat perusteltuja, koska työt ovat raskaudeltaan ja vaativuudeltaan erilaisia. Ymmärrettävästi kirurgi saa paremman palkan kuin toimistoapulainen. Mutta työttöminä kumpikin on samassa asemassa ilman työhön liittyvää vaatimustasoa. Sen vuoksi työttömyysturvan sitominen aikaisempaan palkkaan ei ole perusteltua. Työeläkkeetkin on sidottu ansiotasoon, mutta eläke on oikeastaan osa työstä maksettavaa palkkaa, joka erääntyy vasta eläkeiässä. Sama ei päde työttömyysturvaan.

Ammattiliitot ovat keskeinen osa työväenluokan kamppailua, joten niihin liittyminen on tärkeää. Olennaista on, että jäseneksi liitytään palkkatyöläisten etujen ajamiseksi työnantajia vastaan. Ammattiyhdistys ei ole mikään vakuutuslaitos, vaan osa työväenliikettä, jonka tehtävä on toimia painostusjärjestönä ja sen ohella myös tietoisuuden lisääjänä eikä nukuttajana.

Työkansan Sanomat 9-10/2020

Kalevi Hölttä

Oikeustieteen tohtori

Ansiosidonnainen työttömyysturva

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *