Euroopan kommunistinen toiminta kehottaa työväenluokkaa kaikkialla Euroopassa ja kaikkia kansan kerroksia osallistumaan työväenluokan mielenosoituksiin vappuna – kansainvälisenä työväenpäivänä – ja täyttämään kadut osoittaakseen työväen järjestäytyneen voiman. Kunnioitamme liikkeemme sankareita ja kaatuneita, Chicagosta nykypäivään saakka. Jatkamme uhmakkaasti samalla tiellä!
Euroopan kommunistinen toiminta kehottaa myös luokkakeskeisiä järjestöjä ja ammattiliittoja vahvistamaan tämän taistelupäivän työväenluonteisuutta sekä kansainvälistä solidaarisuutta tässä imperialistisen sodan tilanteessa.
Olosuhteet, joissa me Euroopan työläiset kohtaamme tänä vappuna, määräytyvät sotatalouden ja sotilaallisten valmistelujen kiihtymisen mukaan. Elintasoamme ja työolojamme heikentää edelleen työehtosopimusten kumoaminen; julkisten palvelujen rappeutuminen ja yksityistäminen etenevät edelleen; asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti; ja elinkustannukset, ostoskorin hinta, energian ja polttoaineiden hinnat jyrkästi nousevat hillitsemättä. Samaan aikaan hyökkäys maahanmuuttajien ja työväenluokan naisten etuja vastaan jatkuu rasististen, seksististen, irrationaalisten ja taantumuksellisten näkemysten ajamana, pyrkien jakamaan työväenluokan ja saamaan sen hyväksymään sotaa, joka on sen etujen vastaista.
Imperialistinen aggressio on hallitseva aihe, mikä johtuu vuosien ajan eri tasoilla ja eri puolilla maailmaa kertyneistä jännitteistä ja konflikteista. Nykyään imperialistista aggressiota harjoitetaan eri puolilla maailmaa, vaikka se saavuttaa aggressiivisimman tasonsa ja aiheuttaa pahimmat seuraukset työntekijöille Lähi-idässä – erityisesti Iranissa, Palestiinassa ja Libanonissa Yhdysvaltojen ja Israelin käynnistämien barbaaristen hyökkäysten vuoksi.
Eri maiden ja kapitalististen blokkien välinen kilpailu kiihtyy, ja eri hallitukset valmistautuvat kaikkiin skenaarioihin. Tässä yhteydessä on käynnissä uudelleenvarustelu, talouden militarisointi ja kansojen valmistaminen sotaan:
• Hallitukset ryhtyvät toimiin varmistaakseen uudelleenvarustelun, mikä syventää aseiden tuotannon, hankinnan ja myynnin sekä sotilastiedustelun markkinoita;
• Talous alistetaan sodan etuihin (puolustusmenojen kasvu, tuotantoalojen uudistaminen, sotatoimintaan liittyvän työllisyyden luominen...);
• Kapitalismi käyttää propagandakoneistoa varmistaakseen sodan ja sen työväenluokalle aiheuttamien kustannusten ideologisen ja sosiaalisen hyväksynnän. Se myös levittää laajalle osalle työväenluokkaa väärää ja vaarallista vetoomusta vuodattaa vertaan kapitalistien etujen puolesta.Euroopan unioni ja useat porvarilliset hallitukset ovat selkeitä esimerkkejä näistä prosesseista. Ne tukevat kansoja vastaan kohdistuvia imperialistisia hyökkäyksiä, ovat mukana niissä monin tavoin ja puolustavat niiden halveksittavia verukkeita samalla kun ne tekopyhästi heiluttavat ”Ei sodalle” -lippua ja syventävät pyrkimyksiään strategiseen itsenäisyyteen. Ne pyrkivät myös harhauttamaan työväenluokkaa edistämällä kapitalististen etujen eurooppalaista yhteisöä vastakohtana mille tahansa muulle imperialistiselle liittoumalle tai blokille. Minkään rajan sisällä ei ole tällaista etuyhteisöä kapitalistien ja työntekijöiden välillä, vaan se on olemassa vain kaikkien maailman riistettyjen työläisten keskuudessa.
Eurooppalaiset työläiset ovat selvillä: luokkamme edut eivät ole millään tavalla yhteydessä meitä riistäjien tai heidän poliittisten edustajiensa etuihin.
Kun kapitalistit ajavat kansaa vastaan suunnattua politiikkaa, säästötoimia, budjettileikkauksia ja irtisanomisia, työväenluokka pystyy hädin tuskin ylläpitämään työvoimavarojaan. Kun kapitalistit joutuvat lisäämään sotateollisuutensa tuotantoa, työväenluokkaa murhataan muissa maissa juuri tuon teollisuuden valmistamilla aseilla. Kun kapitalistit edistävät taantumuksellisia kantoja ja harjoittavat sortoa työväenluokkaa vastaan, työväenluokka joutuu kestämään vainoa ja yrityksiä sovitella luokkien välisiä suhteita riistäjiin. Kun kapitalistit levittävät sotaisaa propagandaa, työväenluokka vastaa proletaarisella internationalismilla. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, että heidän lippunsa eivät ole meidän lippujamme.
Tässä tilanteessa työväenluokan tulisi muotoilla oma vastauksensa niihin hyökkäyksiin, joita joudumme kestämään, ja meidän tulisi ottaa johtoasema yhtenäisessä ja järjestäytyneessä vastatoiminnassa. Tällä tiellä on välttämätöntä irrottautua jakavista, reaktiivisista, ammattiliittojen vastaisista, rasistisista ja seksistisistä puheista, mutta myös sosiaalidemokratian haitallisesta vaikutuksesta työväenliikkeessä, paljastamalla heidän sosiaalisen sovittelun ja rauhan käytäntönsä, jotka palvelevat massamobilisaation ja luokkataistelun hämmentämistä ja hillitsemistä. Järjestäytynyt työväenluokka ei voi luottaa kapitalistisen hallinnon ”parempiin malleihin”. Jotta voimme horjuttaa kapitalismin perustuksia ja kaataa sen, tarvitsemme luokkakeskeisen ja itsenäisen taisteluohjelman, joka törmää monopolien valtaan, vastustaa imperialistista sotaa ja harjoittaa proletaarista internationalismia.
Tämä vastarinta rakentuu työpaikoilla, työväen- ja kansanlähiöissä; jokaisessa lakossa, mielenosoituksessa ja yhteiskunnallisessa protestissa; luokkakeskeisessä järjestäytymisessä ammattiliitoissa, kommunistisissa ja työväenpuolueissa. Euroopan työläiset, jokainen askel, jonka otamme, jokainen edistysaskel, jonka saavutamme yhdessä, vahvistaa meitä; jokainen osittainen voitto kertyy, kunnes rakennamme työväenluokan opposition, joka kykenee kaatamaan tämän riistojärjestelmän ja rakentamaan siitä vapaan yhteiskunnan, eli sosialismin. Tuon voiton myötä työpaikoilla työväen tarpeet voidaan asettaa etusijalle.
Eläköön työväenluokan taistelu!
Eläköön vappu!