Helsingissä 4.5.1912 syntynyt ja 28.8.1986 kuollut Elvi Sinervo oli vakaumuksellinen työväenluokan kirjailija ja suomentaja. Sinervo oli 1930–luvun Kiilan kärkihahmoja Viljo Kajavan ja Arvo Turtiaisen ohella, kommunistinen, prosaisti ja runoilija.
Opiskelijana hän reagoi voimakkaasti 1930–luvun oikeistoilmapiirin nousuun ja liittyi silloiseen Työväenpuolueeseen. Elvin isä oli levyseppä ja perheessä harrastettiin kirjallisuutta. Elvin lisäksi perheen kahdesta muustakin lapsesta tuli kirjailijoita.
Sinervo ei peitellyt vakaumustaan ja toi runoissaan ja muussa kirjallisessa tuotannossa vahvasti esille työväenluokan taistelua. Hän oli tulisieluinen rauhan puolustaja ja taisteli näkyvästi 1930–luvulla nousevaa fasismia vastaan. Hän kärsi neljän vuoden kuritushuonetuomion toimimisesta Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seurassa. Hänen miehensä Mauri Ryömä sai samasta syystä 15 vuoden kuritushuonetuomion.
Vankilassa Sinervo kirjoitti näytelmiä, proosaa ja runoja. Runokokoelma Pilvet on tekstattu vessapaperille. Kirjansitoja Aino Kallio, poliittinen vanki hänkin, on sitonut kirjan salaa perunaa liimana käyttäen, neulan ja langan avulla. Kannet on tehty vangin pukukankaasta. Kirja saatiin salakuljetettua vankilasta ja runokokoelma julkaistiin 1944.
Sinervon esikoisteos, novellikokoelma Runo Söörnäisistä (1937) luo tilannekuvia työläiskorttelien elämästä. Sinervon tuotannossa heijastuvat 1930–luvun kokemukset, vankeudet, toiminta vasemmistolaisessa rauhanliikkeessä ja avioliitto työväenpoliitikko Mauri Ryömän kanssa. Kokoelma Pilvet (1944) ja Oi lintu mustasiipi (1950) sekä Ranskalaistyyppinen pienoisromaani Toveri, Älä petä (1947) ovat myös hänen merkittävintä tuotantoaan.
Sinervo oli myös työteliäs suomentaja, hän käänsi mm. Kleistia, Kazantzakista ja Andricia. Arvostetun Eino Leino -palkinnon hän sai 1980. Elvi Sinervolle rauhan asia ja työväenluokan tavoitteet olivat tärkeitä, hän kulki pystyssä päin niiden puolesta.
Olli Krannila
Kiukainen