Porvarihallitus on aloittanut valmistelun kotirauhan suojan romuttamiseksi. Hanke on osa jo vuosia jatkuneessa kehityksessä kohti poliisivaltiota, jossa kansalaisia valvotaan ja kortistoidaan. Huomattava harppaus tähän suuntaan oli vuoden 2019 tiedustelulakien säätäminen, jota edelsi perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojan rajoittaminen epämääräisin perustein vuonna 2018.
Tehtiin mahdolliseksi valvoa kaikkea viestintää ilman rikosepäilyä eli viranomaisten salassa päättämin perustein. Siviilipuolella toimii suojelupoliisi Suopo ja sotilaspuolella samoin valtuuksin Puolustusvoimien tiedustelulaitos.
Poliisivaltiota edistetään sekä perusoikeuksia kaventamalla että lisäämällä moninkertaisiksi poliisi- ja muiden tiedusteluviranomaisten määrärahoja ja voimavaroja.
Nyt kohteena on kotirauha. Kotirauhan suoja on olennainen osa perustuslaillista yksityiselämän suojaa. Suomen perustuslain 10 §:n lisäksi kansainväliset ihmisoikeussopimukset turvaavat kotirauhaa. Se on demokratian ja oikeusvaltion keskeinen oikeus.
Yksityiselämään tunkeutuminen onkin tyypillistä totalitaarisille valtioille. Poliisivaltioissa viranomaisilla on laajat valtuudet tehdä kotietsintöjä ja asentaa salakuuntelu- ja salakatselulaitteita kansalaisten ja perheiden yksityisyyden valvomista varten.
Totalitaariset valtiot haluavat valvoa ihmisten keskusteluja myös kotioloissa. Jo pelko salakuuntelusta toimii tehokkaana mielipiteiden rajoittajana. Tällaisten valtuuksien antamista salaiselle poliisille ei oikeusvaltiossa voi hyväksyä.
***
Vuoden 2019 tiedustelulait ovat tähän asti suurin yksilön vapauden loukkaus. Poliisille ja Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle annettiin oikeus tunkeutua yksityiselämään valvomaan kaikenlaista viestintää ylimalkaisen ”kansallisen turvallisuuden” perusteella.
Aikaisemmin vallitsi vahvana periaate, jonka mukaan vain nimetyn, konkreettisen rikosepäilyn perusteella voitiin aloittaa viestien avaaminen, salakuuntelu ja muut salaiset tiedustelutoimet. Tiedustelulakien (kansan kielellä ”urkintalakien”) myötä ei tarvita edes epäilyä rikoksesta. Riittää, että viranomaiset harkitsevat tarpeelliseksi ja valitsevat mielestään sopivat tarkkailukohteet.
Nyt ollaan tekemässä iso harppaus yksilön vapauden kaventamisessa. Tiedustelu aiotaan ulottaa myös kotioloihin, perheisiin. Nykyisen perustuslain 10 §:n mukaan voidaan mahdollistaa kotirauhan suojan loukkaaminen perusoikeuksien turvaamiseksi sekä rikosten selvittämiseksi.
Perusoikeuksien turvaaminen on kysymyksessä esimerkiksi tulipalon sattuessa, kun pelastusviranomaisten pitää välttämättä mennä tehtävänsä vuoksi asuntoihin. Samanlainen peruste voi olla kulkutaudin leviämisen estäminen. Näin turvataan muiden perusoikeuksia.
Myös rikosten selvittämiseksi voidaan jo nykyisen perustuslain ja poliisilain nojalla ryhtyä toimiin kotirauhan piiriin kuuluvalla alueella eli yleensä vakituisessa asunnossa. Lakia on tulkittu niin, että myös valmisteilla oleva rikos oikeuttaa kotirauhan loukkaamiseen rikoksen estämiseksi. Lisäksi on lukuisia rikostyyppejä, joissa jo rikoksen valmistelu on oma rikoksensa.
Esimerkiksi terroristijärjestöjen, huumausaineliigojen ja rikollisjengien toiminta voidaan tehokkaasti estää nykyisten lakien vallitessa. Pitää kuitenkin olla konkreettinen rikosepäily. Poliisilla pitää olla selvillä, mitä rikosta ja kenen tekemää se on tutkimassa tunkeutuessaan kotirauhan piiriin.
***
Olennaista muutosesityksessä on, että konkreettista rikosta ei tarvitse edes olla olemassa tai tekeilläkään. Riittää, että arvioidaan tarvittavan tietoja sellaisesta toiminnasta, joka uhkaa kansallista turvallisuutta.
Kansallinen turvallisuus on niin epämääräinen käsite, että sen nojalla perus- ja ihmisoikeuksia ei saa loukata, jos halutaan jatkaa oikeusvaltiona. Hämäräksi jää, miten esimerkiksi tarkkailun, salakuuntelun tai salakatselun kohteet valitaan. ”Uhkaava toiminta” ei sekään ole mikään täsmällinen käsite.
Nykyään viedään läpi kaikenlaisia rajoituksia kansallisen turvallisuuden nimissä. Se kelpaa perusteluksi kiinteistö- ja asuntokauppojen estämiseksi väärää alkuperää oleville. Siihen vedoten uhrataan voimavaroja kaikenlaisten laitosten ja kiinteistöjen vartioinnille ja jopa rautatien varjelemiseksi kuvaamiselta.
Hysterian levittämisen apuvälineenä se on tehokas. Se on samantapainen keksintö kuin aikoinaan poliisin yleisvaltuus. Se tarkoitti poliisille kuuluvaa valtaa käskeä ihmisiä pelkän poliisina olemisen perusteella. Siitä on sentään luovuttu, mutta sen tilalle on tullut yleinen järjestys, joka on yhtä epämääräinen ja määrittelemätön käsite. Se on kuitenkin viranomaisten usein toistelema perustelu kaikelle kansalaistoimintaa rajoittavalle toiminnalle.
Nyt uutena käsitteenä toimii ns. kansallinen turva. Kotietsintä ja salakuuntelu voivat johtaa poliittiseen ja muuhun mielipidevalvontaan. Ei voi poissulkea syrjintää työn tai viran hakemisessa. Kysymyksessä on koko perheen, aikuisten ja lasten turvallisuus ja vieläpä satunnaisten vierailijoiden.
Nykyään suojelupoliisi antaa yli 100.000 turvallisuuslausuntoa työpaikan hakijoista. Yhä suurempi osa virastoista ja yhtiöistä ”supottaa” työnhakijat, jotta saadaan virallisesti luotettavaa väkeä.
***
Urkintalait hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti. Niiden noudattamisen valvontaa varten perustettiin eduskuntaan uusi valiokunta, tiedusteluvalvontavaliokunta. Senkin toiminta on salaista eikä siitä ole julkisia tietoja. Mihin ryhmiin kirjeiden, puhelujen ja muun viestinnän valvonta on kohdistunut? Mitkä ovat valvonnan kriteerit?
Käykö taas samalla tavalla eli kansanedustajat saadaan manipuloitua uusiin perusoikeuksien rajoituksiin? Pian olisi varmaan hyvä tehdä vertailua entisten poliisijärjestelmien toimintaan. Oliko Saksan (Saksojen) lainsäädäntö vuosina 1930–2025 verrattavissa Suomen nykyiseen lakiin.
Kalevi Hölttä
OTT, dosentti