Miksi kommunismia tarvitaan. Sitä tarvitaan, koska järjestelmä missä elämme, on kestämätön. Jotkut uskovat, että asiat ovat ainakin pohjimmiltaan oikealla tolalla, mutta ihmiset ovat havahtuneet siihen, että maailmassa on suuria ongelmia, joista osa uhkaa koko ihmiskuntaa. Nuo ongelmat johtuvat kapitalismista.
Köyhyys
Millaista sitten on kapitalismi? Meidän annetaan ymmärtää, että kapitalismi on yltäkylläisyyden järjestelmä. Todellisuudessa, kapitalismin ansiosta, suurin osa maapallon ihmisistä elää todella kurjissa oloissa: 85 % elää alle 30 dollarilla päivässä, 66 % alle 10 dollarilla ja 20 % alle 2 dollarilla.
Meille väitetään köyhyyden vähenevän, mutta se ei ole totta. Tilastot ovat lähtökohtaisesti rikkaiden hallitsijoiden itsensä teettämiä ja selvästi epäluotettavia. Ne perustuvat mittaamiseen dollareilla tai muilla valuutoilla, jotka eivät aina anna todellista kuvaa ihmisten elannon saannista.
Jos ihminen, joka aikaisemmin viljeli itse ruokansa, joutuukin ostamaan sen kaupasta ja saa vähemmän ruokaa kuin aikaisemmin, hän käyttää aikaisempaa enemmän rahaa ruokaan ja voi näyttää tilastoissa rikkaammalta.
Kapitalistit käyttävät laajamittaista tilastojen väärentämistä. Esimerkiksi Intian valtio väittää lähes eliminoineensa köyhyyden, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan Intiassa köyhyys on 1990-luvun jälkeen kasvanut. 60 % kaupunkilaisista ja yli 80 % maaseudun väestöstä ei pysty hankkimaan tarpeeksi ruokaa itselleen. (https://thewire.in/government/the-governments-claims-of-poverty-reduction-are-false-heres-why)
Yhtä valheellisia ovat Kiinan nykyisen kapitalistisen hallinnon samanlaiset väitteet. Kiina ja Intia yhdessä muodostavatkin leijonan osan kapitalistien väitetystä ”globaalin köyhyyden eliminoimisesta”.
Ei siis kannata tuudittautua siihen, että köyhyys korjaantuisi itsestään, tai kapitalismin puitteissa. Kapitalismi on aina ollut järjestelmä, jossa vähemmistön rikkaus perustuu enemmistön riistoon ja köyhyyteen. Maailman rikkain prosentti omistaa enemmän varallisuutta kuin 95 prosenttia väestöstä yhteensä. (Oxfam 2024)
Nuo tosiasiat yritetään pitää poissa mielestä. Meillähän menee itsellämme ihan hyvin, eikö niin? Todellisuudessa myös suomalaiset köyhtyvät. Hinnat nousevat nopeammin kuin palkat. Jopa porvarilehdistä on voitu lukea, että elintaso ei ole Suomessa noussut lähes 20 vuoteen. (kts. esim. https://www.apu.fi/artikkelit/suomen-elintaso-ei-ole-kasvanut-17-vuoteen-tassa-syyt)
Suomi kuuluu rikkaiden imperialististen maiden joukkoon, mutta tavallisen työssäkäyvän ihmisen asema ei ole kadehdittava – puhumattakaan työttömistä, joiden määrä on suuri ja kasvava.
Ympäristökriisi
Kapitalismi tuhoaa ympäristömme. Kaikki tietävät ilmaston lämpenemisen uhkaavan tulevia sukupolvia. Jos asiat jatkuvat entisellään, miljoonat ihmiset joutuvat tulevaisuudessa pakenemaan ilmastokatastrofeja ja nälänhätää.
Kapitalismissa tavalliset kansalaiset ovat todella huolissaan ilmaston lämpenemisestä, ja siitä, etteivät päättäjät saa ongelmaa ratkaistua. Ongelmaa pidetään kuitenkin niin ratkaisemattomana, että monet mieluummin haluaisivat olla ajattelematta koko asiaa, tai laittavat toivonsa utopistisiin kuvitelmiin.
Toivotaan kapitalismin ratkaisevan ongelman jollakin uudella teknologialla, tai toivotaan, että vaikutukset tulevat vasta ”pitkän ajan päästä” ja jäävät jälkipolvien ratkaistavaksi. Tuollainen ajattelu kertoo vakavasta yhteiskuntajärjestelmän rappiosta.
Sota
Teoksessaan Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena V. I. Lenin analysoi sitä, miten nykyaikainen globaali kapitalismi, eli imperialismi, synnyttää sodat. Imperialistiset valtiot, sotilas- ja talousliittoumat, kilpailevat keskenään raaka-ainelähteiden, halpatyövoiman lähteiden, menekkimarkkinoiden ja strategisten alueiden hallinnasta.
Kapitalistiluokka pyrkii antamaan sellaisen kuvan, että kapitalismi pohjimmiltaan ei aiheuta sotaa. Sota esitetään jonakin poikkeuksena, joka ei johdu kapitalismista.
Sodat eivät ole maailmasta loppuneet, eivätkä edes vähentyneet. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan. 1. ja 2. maailmansota olivat klassisia imperialistisia sotia, joissa suurvallat taistelivat maailman hallinnasta (poikkeuksena sosialistinen Neuvostoliitto, joka taisteli kansojen vapautumisen puolesta).
Toisen maailmansodan ja perinteisen siirtomaajärjestelmän romahtamisen jälkeen imperialistien taktiikka muuttui. Aikaisemmin ne taistelivat suoraan toisiaan vastaan anastaakseen toistensa siirtomaat. Nykyään imperialistiset maat enimmäkseen hyökkäävät Euroopan ulkopuolella sijaitseviin köyhempiin maihin riistääkseen niitä, tai tukevat erilaisia marionettijoukkoja samassa tarkoituksessa.
Imperialistisen USA:n ja EU:n tukeman Kiovan hallinnon ja Venäjän välinen imperialistinen sota on osoitus siitä, että sota uhkaa todellisuudessa meitä kaikkia, myös imperialistisissa maissa. Sota ei johdu amerikkalaisten tai venäläisten kansallisista erikoispiirteistä, tai muista sivuseikoista, vaan on kiertämätön seuraus kapitalismista.
Ratkaisuja, jotka eivät ole ratkaisuja
Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmiset kasvatetaan ensisijaisesti etsimään järjestelmän sääntöjen mukaisia ratkaisuja. Sellaisia ovat esimerkiksi reformismi sen eri muodoissa, pelkkien parannusten tavoittelu kapitalismiin ja äänestämällä vaikkapa demareita.
Parannusten tavoittelu ei kuitenkaan voi muuttaa kapitalismin perusluonnetta, eikä poistaa sen perusongelmia. Parannuksia on järkevä tavoitella, mutta niitä on käytettävä pääasiassa välineenä kansanjoukkojen vallankumouksellisen tietoisuuden ja luokkataistelun kehittämiseen, eikä pelkästään itsetarkoituksena.
Kapitalisti- tai demaripoliitikkojen äänestäminen on täysin hyödytöntä, mutta omalla taistelullaan parlamentin ulkopuolella (tarpeeksi suurilla ja pitkäkestoisilla mielenosoituksilla, lakoilla jne.) kansanjoukkojen on joskus mahdollista saada joitakin parannuksia oloihinsa.
Kuitenkin, kun poliittiset voimasuhteet muuttuvat, voi hallitseva luokka perua kaikki kansan aikaisemmin saavuttamat parannukset. Juuri tuo prosessi Suomessakin on meneillään, ja on ollut jo pitkään. Se vain korostaa, että ainoa kestävä ratkaisu on kapitalistisen järjestelmän kaataminen, ei sen ”parantelu”.
Kapitalistisia pseudo-ratkaisuja on lähes loputon kirjo. Jotkut kannattavat porvarillisia radikaaliryhmiä (esim. Elokapina), jotkut äärioikeistoa tai uskonnollisia, jotka väittävät myös olevansa ”kapitalismia” tai ”rahan valtaa” vastaan.
Käytännössä ne ovat aina toteuttaneet kapitalistista taloutta perustellen sitä yleensä sillä, että ratkaiseva asia ei ole talous, vaan kansallismielisyys, rotu, uskonto, moraali tms.
Vaikutus noissa kaikissa on sama: koska ne eivät johdonmukaisesti vastusta kapitalismia ja pyri sen kaatamiseen ja korvaamiseen sosialismilla ja kommunismilla, ne vievät ihmisten huomion pois itse ongelmien ytimestä ja perussyistä ja vain ylläpitävät kapitalismia.
Ratkaisu on kommunismi
Ainoa ratkaisu on kommunistinen vallankumous, jota työväenluokan puolue johtaa.
Mutta onko tuo mahdollista, kysytään. Ympäri maailmaa tapahtuneet historialliset vallankumoukset todistavat sen olevan mahdollista. Tietysti kapitalistit pyrkivät aina synnyttämään epäröintiä ja passiivisuutta työtätekevien keskuudessa, sanomalla ”se ei ole enää mahdollista, ajat ovat muuttuneet” jne.
Kapitalistit ja heidän ajattelutapansa omaksuneet keksivät tekosyitä ja vastaväitteitä loputtomiin. Niin he tekivät ennenkin, ja historia todisti heidän olevan väärässä. Niin tulee tapahtumaan jatkossakin.
Joskus väitetään, että ”ratkaisu ei ole kommunismi”, vaan joku mukamas ”parempi” vallankumouksellinen aate (eli joku valevallankumouksellinen aate).
Paras totuuden kriteeri on kuitenkin käytäntö. Nykypäivään saakka kaikki enemmän tai vähemmän onnistuneet työtätekevien vallankumoukset ovat aina olleet kommunistien johtamia. Muut eivät ole päässeet puusta pitkään.
Tietysti porvarit levittävät valheita ja mustamaalaavat sosialistisia maita ja väittävät, että koska 1900-luvun sosialistiset maat lopulta tuhottiin ja kapitalistit väliaikaisesti voittivat valtataistelun, se muka todistaa marxismin vääräksi.
Mutta onko järkevää olettaa, että sosialismin olisi voitettava lopullisesti ensimmäisellä yrittämällä ja että kaikki tehtäisiin ensimmäisellä kerralla oikein? Sellainen oletus ei vastaa todellista elämää.
Onnistuiko kapitalismikaan ensimmäisellä kerralla? Jan Hussin, Lajos Kossuthin, Dekabristien, Oliver Cromwellin ym. porvarillisten vallankumouksellisten vallankumoukset epäonnistuivat. Jopa Ranskan suuri vallankumous kärsi isoja takaiskuja, mutta lopulta kapitalismi voitti keskiaikaisen feodalismin. Sama pätee kommunismiin, joka tulee lopulta voittamaan kaikkialla.
Sosialististen maiden valtavia saavutuksia on myös mahdoton pyyhkiä pois historiasta. Neuvostoliiton kansat näyttelivät ratkaisevaa osaa Hitlerin fasismin tuhoamisessa. Ilman Neuvostoliittoa maailman tilanne olisi nykyään aivan toisenlainen.
Naisten äänioikeus, yleinen terveydenhuolto ja työttömyyden ja kodittomuuden poistaminen olivat asioita, joita Neuvostoliitto toteutti jo 1900-luvun alkupuolella, kun kapitalistisissa maissa moniakaan niitä ei ole saavutettu koskaan.
Neuvostoliitossa elinikä oli keskimäärin tuplasti sen mikä se oli tsaarin Venäjällä. Tsaarin Venäjällä vain 20 % osasi lukea, kun Neuvostoliitossa pari vuosikymmentä myöhemmin lukutaito oli 100 %. Nuo ovat oikeita saavutuksia, joiden kaltaisia suuri osa maapalloa yhä kipeästi tarvitsee, ja joita kapitalismi ei ole tarjonnut.
Onko kapitalismi mahdollista kukistaa?
Kapitalistinen järjestelmä vaikuttaa erittäin vahvalta. Porvareilla on valtavat resurssit, aseet yms. Mutta kapitalistien valta pitkällä tähtäimellä ei ole vahvalla pohjalla. Maailman vahvin imperialistinen suurvalta USA kärsi tappion Vietnamissa 1970-luvulla. Se jos mikä osoittaa, että kansa on lopulta vahvempi kuin mitkään imperialistiset asevoimat.
USA joutui vetäytymään pois Afganistanista 2021. Vaikka siitä ei tietenkään seurannut sosialismia, osoittaa se kuitenkin, että vahvimmatkaan imperialistiset asevoimat eivät tänä päivänäkään ole kaikkivoipia.
Israel on keinoja kaihtamatta yrittänyt jo vuosikymmenien ajan tukahduttaa palestiinalaisten vapaustaistelun, mutta se ei ole onnistunut. Päinvastoin tulemme vielä lopulta näkemään Palestiinan vapaustaistelun voiton.
Taistelu kommunismin puolesta on ja tulee olemaan vaikea, mutta välttämätön ja väistämätön. Kapitalistit yrittävät epäilemättä hukuttaa vallankumouksen vereen, mutta paljon suurempaa kärsimystä seuraa siitä, että kapitalismi jatkuu pidempään.
Marx ja Engels sanoivat vapautta välttämättömyyden tiedostamiseksi. Kysymys onkin, kummalla puolella haluaa olla. Haluaako tiedostaa välttämättömyyden ja toimia vapaasti sen hyväksi, vai sokeasti taistella väistämättömyyttä vastaan – historian etenemistä vastaan.
Työkansan Sanomat 6/2025