Poronhoitolakiin ehdotetut muutokset (HE 161/2025) kohdistaisivat tiukempaa valvontaa sisältävät elävien porojen enimmäismäärään, – joka on tällä hetkellä 203 700 poroa – tiukemman valvonnan. Jos raja ylitetään poroyhdistyksessä, uhkaa 450 euron sakko poroa kohden. Tämä ankara rangaistus kohdistuu ensisijaisesti saamelaisalueisiin, joilla porojen omistajuus on hajanaisempaa. Ehdotettu sakko vaikuttaisi koko paliskuntaan.
Lain pääasiallisena tavoitteena on parantaa poronhoitomaiden biologista monimuotoisuutta ja kestävyyttä, mutta kuten Suomen Luonnonsuojeluliitto oikeutetusti kritisoi, pelkästään hoitosuunnitelmien laatiminen ei riitä tähän. Lisäksi laidunalueiden tiukempi sääntely ja pienporonhoitajien byrokraattisen taakan kasvu rankaisisivat väistämättä eniten juuri niitä, jotka jo nyt ovat vaarassa menettää karjansa. Kilpailevien metsätalouden etujen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien paineiden kasvu on viime vuosina vaikuttanut porokantaan, jonka kokonaismäärä oli viime vuonna vain 173 150 yksilöä. UudistusEhdotus sisältää lisäksi muutoksen porojen teurastamiseen. Ylimääräisistä poroista kaksi kolmannesosaa 2/3 ylimääräisten porojen tulee teurastaamisen ennen 15. marraskuuta, mikä tarkoittaa, että porojen kokoontumispäivän valinnassa on vähemmän joustavuutta. Tämä, mikä lisää entisestään työmäärää ja taloudellisia kustannuksia. Monissa paliskunnissa on epätodennäköistä, että lunta olisi riittävästi moottorikelkkojen käyttöön, mikä lisää entisestään poronhoitajien aika- ja kustannusrasitetta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ehdotetut muutokset porolakiin lisäävät poronhoidon kustannuksia ja byrokraattista taakkaa, mikä koituu erityisen raskaaksi pienille poronhoitajille. Tämä lisäisi entisestään omistuksen keskittymistä ja syrjäyttäisi entisestään erityisesti pieniä, perinteisiä poronhoitajaperheitä, jotka ovat vaarassa menettää karjansa.
Jesse Kleinau
Lähteet: Lapin Kansa 23.03.2026