1. Naistenpäivän historia
Naistenpäivä sai alkunsa mielenosoituksista Yhdysvalloissa vuonna 1909, jonka jälkeen Kööpenhaminan sosialististen naisten konferenssissa vuonna 1910 ehdotettiin virallisen kansainvälisen naistenpäivän perustamista. Kansainvälistä naistenpäivää juhlittiin esimerkiksi Venäjällä vuonna 1913, mutta se virallistettiin Neuvostoliitossa maaliskuun 8. päiväksi. Syy tälle päivälle oli naisten aloittamat lakot ja mielenosoitukset Pietarissa, jotka johtivat tsaarin vallan kaatamiseen sekä lopulta lokakuun vallankumoukseen vuonna 1917. Päivä on täten merkittävä koko työväenliikkeelle (Kollontai, 1920). Naistenpäivän historia on täynnä kansainvälistä työväenluokan solidaarisuutta, esimerkiksi rauhanliikkeen tai palkkataisteluiden ja lakkojen muodossa, joiden seurauksena vallankumoukselliset liikkeet ovat kohdanneet paljon repressiota – vankilatuomioita, hiljentämistä – hallitsevalta luokalta.
Vuosikymmeniä kansainvälistä naistenpäivää vietettiin vain kommunistien keskuudessa ja sosialistisissa valtioissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yritykset organisoida naistenpäivän ympärille kohtasivat anti-kommunismin nimissä tehtyä sortoa (Wikipedia). Vasta 1960-70-luvuilla se nosti uudestaan päätään muissakin valtioissa ja 1975 siitä tehtiin YK:n toimesta juhlapäivä (Wikipedia). Mutta kuten moneen muuhunkin päivään (esim. Pride), kansainvälinen naistenpäivä koetaan nykyään kaupallisuuden kautta ja sen ympärillä vallitsee epäpoliittinen ilmapiiri, josta historiallinen konteksti on häivytetty pois (KTP, 2024). Suomessa viimeisimmät naistenpäivän marssit yhdistyvät myös vahvasti asevarusteluun, jonka tavoitteena on saada tukea porvariluokan ja hallituksen politiikalle. Tästä on esimerkkinä pääministerin puhe Helsingin marssissa, jossa hän yritti esiintyä kaikkien naisten puolustajana; väittäen, että kysymys yhdistää kaikki ihmiset ”poliittisesta linjasta huolimatta”. Kuitenkin porvareiden leikkauspolitiikka, joka heikentää erityisesti työläisnaisten asemaa, on yhteydessä sodan lietsontaan ja heidän tuottojensa lisäämiseen.
2. Työväenluokan ja porvariluokan eri intressit ja omien organisaatioiden tarve
Muodollinen ja laillinen tasa-arvo sukupuolten välillä on monessa maassa, vaikkakaan ei kaikissa, saavutettu. Esimerkiksi äänioikeuden saavuttaminen on osa laillista ja poliittista tasa-arvoa, josta aikoinaan sekä porvarinaiset että työläisnaiset taistelivat. Muodollinen tasa-arvo on kuitenkin vain yksi tekijä, eikä kerro ”taloudellisesta tai sosiaalisesta tasa-arvosta” (Lenin, 1920), kuten tuloeroista tai sosiaaliluokkien välisestä kitkasta. Porvari- ja työläisnaisten vaatimukset ovat eronneet kauaksi toisistaan, sillä heidän intressinsä luokkana ovat erilaisia. Porvarit – naiset että miehet – haluavat esimerkiksi kasvattaa tuloeroja suurempien voittojen saamiseksi, kun taas työläisnaiset ovat aina taistelleet paremman toimeentulon ja sosiaaliturvien puolesta. He ovat myös taistelleet suoraan hallitsevaa luokkaa eli porvareita vastaan, kapitalismin alasajamiseksi (Kollontai, 1920).
Naisten vapautusliikkeet ovat kytkettynä luokkaan, josta liikkeet tulevat, joista heidän jäsenistönsä enemmistö koostuu, joiden etuja he edustavat. Kokonaisena liikkeenä se ei voi irrottautua luokkakannastaan (Kollontai, 1909). Porvarillinen feminismi edistää porvariluokkaa, ja naisten asemaa tässä luokassa. Sen ei ole mahdollista vapauttaa työväenluokan naisia. Pelkkä representaatio tai naisjohtajien määrän nousu yrityksissä ei vaikuta mitenkään työläisnaisten asemaan.
“Porvarifeminismiä ei pidä hylätä, koska emme halua pieniä saavutuksia, vaan koska he eivät halua suuria, vaatimuksiemme ydintä” (Zetkin in KP, 2025). Naisten aseman parantaminen on olennainen taktiikka laajemmassa strategisessa taistelussa, jotta naiset pystyisivät yhtä lailla osallistumaan poliittiseen työhön ja kehittymään yksilöinä kuin miehet. Kaiken kaikkiaan kuitenkin samat sosiaaliset suhteet sitovat jokaista työväenluokan sukupuolta kapitalismissa ja naisten riistoa kapitalismissa ajaa yhtä lailla kaikki porvariluokan sukupuolet, jotka tuomitsevat työtätekevän henkilön riistosuhteeseen työnantajiin ja pääoman valtaan nähden. Kollontai (1909) argumentoi jopa, että jokainen porvariluokan naisen saama oikeus on vain yksi oikeus lisää, jolla riistää työväenluokan naisia. Täten eri sosiaaliluokkiin kuuluvien naisten välille kasvaa vain syvempi kuilu, joka tuhoaa tietyssä pisteessä (porvarinaisten oikeuksien lisääntyessä) kaikki yhtenäiset sloganit ja tavoitteet tasa-arvoisesta asemasta.
Porvarinaiset luonnollisesti tavoittelevat tasa-arvoista asemaa, joka on evätty miesten etuoikeuksien toimesta. Heille (porvariluokan naisille) tasa-arvo ilman nykyisten sosiaalisten suhteiden muutosta on kuitenkin lopullinen tavoite. Sen sijaan työväenluokan naisille mahdollisimman tasa-arvoinen asema kapitalismissa on osatavoite, joka mahdollistaa osallistumisen poliittiseen toimintaan kapitalismin hajottamiseksi (Kollontai, 1909). Heille (työväenluokan naisille) nykyisen systeemin ”’tasa-arvoiset oikeudet’ miesten kanssa tarkoittavat yhtä isoa osuutta epätasa-arvosta [työläisinä]” (Kollontai, 1909). Kollontai (1909) esittääkin kysymyksen työväenluokan naisille: osallistuako suoraan naisten taisteluun tasa-arvosta, vai vapauttaako koko ihmiskunta sorrosta ja orjuutuksesta?
3. Naisten sorron historia ja nykypäivä
Miten nämä erot porvareiden ja työväenluokan välille ovat sitten syntyneet? Liberaalifeminismi näkee sukupuolten eriarvoisen aseman tärkeimpänä ongelmana yhteiskunnassa (KP, 2025). Naisten sorto yhdistää heidän mukaansa kaikki naiset kaikkia miehiä vastaan. Kun tarkastellaan ihmiskunnan historiaa, tämä orientaatio paljastuu vääräksi. Pitkään ihmiskunnan historiassa naisten ja miesten tekemä työ oli ja se koettiin yhtä arvokkaaksi yhteisölle ja yhteiskunnalle. Ihmisen selviytyminen edellytti, että kaikki jakoivat vastuun omasta ja muiden yhteisön jäsenten selviytymisestä tekemällä työtä. Tuotantovälineet olivat yhteisomistuksessa ja työnjakoa ei ollut samalla tavalla olemassa kuin nykyään (Engels, 1884). Työnjako kehittyi tuotantovälineiden parantuessa ja tuottavuuden lisääntyessä. Ihmiset saivat työstään irti enemmän kuin mitä pelkkä hengissä pysyminen vaati. Varallisuus alkoi kerääntyä esimerkiksi maan, eläinten tai jopa toisten ihmisten eli orjien muodossa, mikä pohjusti yksityisomistusta näistä ”tuotantovälineistä”.
Naisten ns. ”luonnollinen” rooli lasten synnyttämisessä asetti hänet alisteiseen asemaan yhteiskunnassa ja ydinperheessä, kun taas miesten tehtäväksi tuli tuottavan työn tekeminen, kuten maanviljely tai karjanhoito, ja omaisuus kertyi vain hänelle. Tämä perusta mahdollisti ideologisten ja poliittisten sukupuoliroolien keksimisen, joilla syrjäytettiin ja sorrettiin naisia (KP, 2025). Sukupuolten välinen työnjako ja sukupuoliroolit syntyivät siis tietyssä kontekstissa, joka on yhdistettävissä luokkayhteiskunnan syntyyn eli yksityisomistukselle ja varallisuuden kertymiselle sekä yksiavioisen perheen ja myös valtioiden kehittymisen yhteyteen. Ne eivät todellisuudessa ole luonnollisia rooleja naisille ja miehille, vaan sidoksissa luokkayhteiskuntaan, jonka korkein muoto kapitalismi on. Sukupuoliroolit ovat ilmentymiä luokkien välisestä ristriidasta ja hallitsevan luokan tarpeista (KP, 2025), kuten kapitalismissa työväenluokan jäsenten asettamisesta toisiaan vasten. Toisin sanoen naisten sorto loppuu vasta, kun luokkayhteiskunta lakkaa olemasta. Naisten mukaantulo osaksi työväkeä sekä kotitöiden sosialisointi antavat suurimman mahdollisuuden naisten vapautukselle; luoden pohjan koko työväenluokan yhteiselle taistelulle kapitalisteja eli porvareita vastaan. Kapitalismi kuitenkin pyrkii jatkuvasti hajottamaan tätä yhtenäisyyttä riistäen työläisiä yhä intensiivisemmin sekä asettaen perheelle ja juuri naisille enemmän yksilöllistä vastuuta kotitöistä ja lasten kasvatuksesta.
Naisten historiallinen rooli, jonka kautta heidät on sidottu perheeseen ja kotioloihin, on hiljalleen muuttunut kamppailujen ansiosta. Naiset ovat enenevissä määrin taloudellisesti riippumattomia miehistä, varsinkin länsimaisissa valtioissa, koska he ovat päässeet mukaan työelämään. Tietenkään tämä ei ole poistanut kokonaan parisuhteiden solmimista taloudellisilla periaatteilla, sillä työväenluokan perhe ei pärjää vain yhden ihmisen palkalla. Kaikesta edistyksestä huolimatta naisille kasaantuu vieläkin kotitöitä esimerkiksi Suomessa n. 4,3 tuntia enemmän viikossa kuin miehille (Tilastokeskus). Muiden kotitöiden lisäksi lastenkasvatus sekä vanhustenhoito perheessä jäävät usein naisten vastuulle, koska naisten palkat ovat keskimäärin matalammat ja siten miesten työ elättää perhettä paremmin. Naisen tienatessa enemmän tilanne on usein päinvastainen.
Suurempi vastuu perheestä ja kotitöistä jättää vähemmän aikaa naisten poliittiselle toiminnalle, johon osallistuminen oli sata vuotta sitten jopa kielletty naisilta. Nykyään ongelma liittyy nimenomaan yhteiskunnan vastuun vähentämiseen ja ajan puutteeseen. Se heikentää työväenluokan yhtenäisyyttä ja on keskeinen osa naisten kohtaamaa sortoa.
Porvarivaltio yrittää lisätä tätä yksilöllistä vastuuta pienentämällä yhteiskunnallista, sosiaalista vastuuta kasvatus- ja hoivatyöstä. Leikkaukset sosiaalipalveluista, kuten vanhusten- ja lastenhoidosta sekä terveydenhuollosta, ja sosiaaliturvatuista heikentävät tukiverkostoja ja estävät naisille suhteettomasti kasaantuvan työn sosialisointia. Samaan aikaan ammatit esimerkiksi kasvatus-, siivous- ja hoitoalalla ovat usein sukupuolittuneita eli suurempi osa työntekijöistä näissä ammateissa on naisia. Näiden alojen reaalipalkat tippuvat jatkuvasti ja henkilöstömäärää vähennetään monissa paikoissa, mikä vaikeuttaa työväenluokan naisten toimeentuloa. Lisäksi esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa ryhmämäärät muuttuvat suuremmiksi, mikä johtaa lisääntyneeseen työmäärään pienemmällä palkalla.
Määräaikaiset työsuhteet ja matalapalkkaisten alojen sukupuolittuneisuus ovat osatekijöitä sukupuolten väliselle palkkaerolle, joka on Suomessa 16,5% (Tilastokeskus, 2025a). Naisia työskentelee 5% enemmän määräaikaisissa työsuhteissa kuin miehiä (Tilastokeskus, 2025b). Lakimuutos määräaikaisten työsuhteiden helpottamisesta (Yle, 10.3.2026) lisää siten naisten epävarmuutta työmarkkinoilla, vaikuttaen erityisesti äiteihin tai raskaanaoleviin naisiin. Toinen tekijä palkkaeroihin on esimerkiksi naisten pidempi perhevapaa, joka vaikuttaa lisäksi eläkkeen pienentymiseen. Suomessa naiset saavatkin keskimäärin 20% vähemmän eläkettä kuin miehet (2 349 euroa vs. 1 893 euroa) (Eläketurvakeskus, 2025).
Suomi on myöskin EU:n väkivaltaisin maa naisille (Eurostat, 2024). Jopa 57% naisista on kokenut kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai väkivallalla uhkailua. Naisiin kohdistettu väkivalta, seksismi yms vahvistaa naisten alistettua asemaa. Se ajaa naiset hyväksymään heikommat työehdot ja asettaa naisia ja miehiä taistelemaan toisiaan vastaan sen sijaan että he toimisivat porvariluokkaa vastaan.
Myöskin maailmalla viime aikoina vauhdilla lisääntyneet hyökkäykset transihmisiä kohtaan kohdistuvat oleellisesti juuri eri sukupuolille hyväksyttyjen piirteiden ja käyttäytymisten entistä tarkempaan rajaamiseen toisistaan irrallisiin rooleihin. Tätä kautta se kohdistetaan vahvasti ylläpitämään myös cisnaisten aseman rajaamista irralleen miehistä; alistettuun tilaan missä heitä heitä pystytään riistämään tehokkaammin.
Vaatimukset sosialisoida naisille kasautuvaa vastuuta, estää väkivalta naisia ja transihmisiä kohtaan ja nostaa naisvaltaisten alojen palkkoja ovat keskeisiä yhdistäviä tekijöitä koko työväenluokalle. Ne osoittavat yhteisen vihollisen olevan sama sekä työväenluokan miehillä että naisilla. Porvaristolla ei ole intressejä nostaa palkkoja, koska se vaikuttaa suoraan heidän voittoihinsa. Vastaus ongelmiin ei siis ole yhtyä porvariluokan naisten intresseihin, vaan yhdistää työväenluokan naisten ja miesten voima vallankumouksellisen politiikan taakse kapitalisteja vastaan.
4. Kollektiivisen taistelun tärkeys
Vallankumouksellisena esimerkkinä naisten vapautuksesta toimii vuoden 1917 maaliskuun 8. päivä, jolloin naiset aloittivat suuren lakkoaallon Pietarissa, joka johti helmikuun vallankumoukseen sekä lopulta samana vuonna lokakuun vallankumoukseen (KP, 2025). Tapahtumat demonstroivat, kuinka porvaristo kokonaisuudessaan lakkasi olemasta edistyksellinen voima, sillä he pyrkivät pitämään työläisnaiset sorretussa sosiaalisessa asemassaan kapitalistisen riiston uhreina.
Suomessakin organisoitiin työväenluokkaa porvaristoa vastaan. Ennen 1900-luvun alkua Suomessa oli jo muodostettu porvareista ja työnantajista irrallisia työväenliikkeen järjestöjä, jotka kokosivat yhteen köyhiä tehdastyöläisiä, kuten tekstiilialalla työskenteleviä naisia, sekä maataloustyöläisiä (Olavinen, n.d.). Suomen elinkeino oli pitkään perustunut maatalouteen, joten he muodostivat merkittävän osan suomalaisesta työväenliikkeestä. Työläiset vaativat esimerkiksi parempaa palkkaa ja lyhempää työpäivää sekä sukupuolten yhdenvertaisuutta ja naisten äänioikeutta. Työväenliikkeen järjestöt ja ammattiyhdistykset, innoittuneena osittain Venäjän 1905 vallankumouksesta, organisoivat suurlakon vuoden 1905 loka-marraskuun vaihteessa, jonka seurauksena saavutettiin yleinen äänioikeus vuonna 1906. Vaikka työväenpuolue voitti vuoden 1907 vaalit ja nähtiin uudistuksia, äänioikeus ei kuitenkaan toteutunut heti 140 000 suomalaisen kohdalla. Muutkin ongelmat säilyivät luokkayhteiskunnan oloissa, kunnes ne kärjistyivät luokkasotiin eri puolilla Eurooppaa.
Suomessa luokkasodassa kärsittyä tappiota seurannut valkoinen terrori oli tuhoisa ja porvareiden voiton seuraukset vaikeuttivat pitkään työväen järjestäytymistä ja heikensi heidän tilannettaan. Vallankumouksellinen ajattelu pyrittiin kitkemään pois. Työläisnaiset kohtasivat luokkasotaan osallistumisensa johdosta paljon alistamista sekä sortoa, heitä telotettiin sadoittain ja heidät leimattiin “pedoiksi” (Yle, 2017) ja työllistyminen vaikeutui. Naisten rooli työväen taisteluissa sekä Suomessa että muualla on ollut olennainen eikä naisten vapautustaisteluita voida erottaa vallankumouksellisesta työväenliikkeestä.
Kuitenkin erityisesti Zetkin, sekä Lenin, painottivat voimakkaasti, ettei naisten vapautuminen tapahdu automaattisesti sosialismissa (Zetkin, 1920). Tämä tulee esiin myös tarkasteltaessa aiempia sosialistisia valtioita, joissa edistyksestä huolimatta sukupuolten tasa-arvoa ei saavutettu, koska monet kapitalistisen systeemin ideologiset, kulttuuriset ja taloudelliset jäänteet ovat vielä olemassa (KP, 2025). Ne voidaan kokonaan poistaa vasta kommunismissa. Zetkin ja Lenin näkivät vanhojen sovinististen asenteiden vallitsevan monissa sosialistisissa liikkeissä ja miesten toimintatavoissa (Zetkin, 1920; Honeycutt, 1976). Yhteiset, käytännön taistelut, jotka pyrkivät poistamaan naisia ja miehiä erottavan ”luonnollisen” työnjaon, kasvatuksen ja kotityön sysäämisen naiselle tai ammattien sukupuolittumisen toimivat osoituksena luokkakantaisesta politiikasta. Konkreettiset kamppailut naisten ja työväenluokan vapautuksesta demonstroivat sukupuolten tasa-arvon ja siivittävät reformeihin jämähtävän politiikan ylittämistä. Tyytyminen muodolliseen tasa-arvoon luokkayhteiskunnassa on tyytymistä rakenteellisten erojen tasoittumiseen eikä niistä vapautumiseen.
Pelkän poliittisen tai laillisen vapautumisen saavuttaminen, erilaiset reformit, eivät muuta voimien tasapainoa (Zetkin, 1896). Zetkin kirjoittikin: vaikka työväenluokan nainen on saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden miehestä, hän on vain ”vaihtanut orjuuttajansa miehestä työnantajaan” (Honeycutt, 1976) eikä ”hän ihmisenä, naisena tai vaimona ole saanut mahdollisuutta kehittää itseään yksilönä” (Zetkin, 1896). Kaikkien naisten vapautus vaatii sosialismia, ”olemassaolevien tuotantosuhteiden uudelleenjärjestämistä” (Kollontai, 1909). Porvariston feminismi on hiljentävä ja väärälle tielle johtava voima. Se keskittyy yksilön oikeuksien parantamiseen riistävässä systeemissä, joka tarvitsee toimiakseen sosiaalisia ja taloudellisia eroja luokkien, ryhmien ja yksilöiden välille. Porvarillinen, yksilökeskeinen feminismi ei pysty ratkaisemaan fundamentaalista ristiriitaa, joka ylläpitää naisten sortoa, sillä porvaristo ei omien intressiensä takia puhu luokkayhteiskunnan vaikutuksesta eikä seiso työväenluokan naisten vapauttamisen takana. Sosialistinen vallankumous on edellytys naisten vapautukselle.
5. Lähteet
Eläketurvakeskus. (2025). Tilasto Suomen eläkkeensaajista. https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/elakkeensaajat-ja-elakemenot/tilasto-suomen-elakkeensaajista/
Engels, F. (1884). The Origin of the Family, Private Property and the State. Retrieved from https://www.marxists.org/archive/marx/works/1884/origin-family/
FRA, EIGE, & Eurostat. (2024). EU gender-based violence survey – Key results. Experiences of women in the EU-27. Publications Office of the European Union, Luxembourg. https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/eu-gender_based_violence_survey_key_results.pdf
Honeycutt, K. (1976). Clara Zetkin: A Socialist Approach to the Problem of Woman’s Oppression. Feminist Studies, 3(4), 131-144. https://doi.org/10.2307/3177732
Kollontai, A. (1909). Social Basis of the Women’s Question, Selected Writings. Retrieved from https://usercontent.one/wp/www.kolektivifeminist.org/wp-content/uploads/2021/03/Selected-Writings-of-Alexandra-Kollontai.pdf
Kollontai, A. (1920). International Women’s Day. Retrieved from https://www.marxists.org/archive/kollonta/1920/womens-day.htm
Kommunistinen Työväenpuolue. (2024). Naistenpäivän merkityksestä. Retrieved from https://www.ktpkom.fi/yleinen/naistenpaivan-merkityksesta/
Kommunistische Partei. (7.3.2025). On the issue of women and gender. Translation from German retrieved from https://communistvanguard.org/womens-and-sex-questions/
Lenin, V.I. (1920). On International Women’s Day. Pravda. Retrieved from https://www.marxists.org/archive/lenin/works/1920/mar/04.htm
Olavinen, Iris. (n.d.). “Oikeus kaikille” – Suomen työväenpuolue syntyy. Työväenliike.fi. Retrieved 14.3.2026 from http://www.tyovaenliike.fi/tyovaenliikkeen-vaiheita/alasivu-1/oikeutta-kaikille-suomen-tyovaenpuolue-syntyy/
Tilastokeskus. (2025a). Sukupuolten palkkaerot kaventuvat hitaasti – ja miehet hyötyvät koulutuksesta naisia enemmän. https://stat.fi/fi/uutinen/Sukupuolten-palkkaerot-kaventuvat-hitaasti-ja-miehet-hyoetyvaet-koulutuksesta-naisia-enemmaen
Tilastokeskus. (2025b). Vuonna 2024 työllisiä vähemmän ja työttömiä enemmän kuin vuonna 2023 . https://stat.fi/fi/julkaisu/cm6t61nrx64gr07uqjmu2d7v5
Wikipedia. International Women’s Day. Retrieved 12.3.2026 from https://en.wikipedia.org/wiki/International_Women%27s_Day
Yle. (2017). Sisällissodan naiskaartilaiset herättivät pelkoa ja pahennusta. https://yle.fi/a/3-9499441
Yle. (10.3.2026). Lakiesitys määräaikaisuuksien ketjuttamisesta lähetetään perustuslailliseen tarkasteluun. https://yle.fi/a/74-20214550
Zetkin, C. (1896). Only in Conjunction With the Proletarian Woman Will Socialism Be Victorious. Selected Writings. Retrieved from https://www.marxists.org/archive/zetkin/1896/10/women.htm
Zetkin, C. (1920). Lenin on the Women’s Question. The Emancipation of Women: From the Writings of V.I. Lenin. Retrieved from https://www.marxists.org/archive/zetkin/1920/lenin/zetkin1.htm