Eduskunnassa käsitellään parhaillaan Marinin hallituksen esitystä valtion vuoden 2023 budjetiksi. Sen suuruus on noin 80 miljardia euroa. Tuosta summasta 6 miljardia uppoaa armeijalle, hävittäjien ja ohjuksien ostoon, sotalaivoihin ja sotaharjoituksiin. Siis sodan valmisteluihin.
Sitten on vielä erikseen varattu 2 miljardia euroa Ukrainan sodan aiheuttamiin kuluihin. Ukrainan konkurssissa olevan talouden, aseistamisen ja yritysten tukeminen tulee suomalaisille todella kalliiksi.
Jos valtion ensi vuoden budjetista 10 prosenttia menee armeijalle ja sotimiseen, on syytä ainakin puhua sotataloudesta.
Kun Suomi on lännen kumppani Ukrainan sodassa ja toimittaa aseita Ukrainalle, on Suomi sijaissodassa Venäjää vastaan. Sen tunnustavat jo hallitus ja koko ulkopoliittinen johto.
Sijaissodan yksi seuraus on sensuuri. Sitä toteuttavat valtion Yle ja Erkon perillisten Sanomat. Pienemmät mediatalot seuraavat häntänä niiden perässä.
Mediaa aktiivisesti seuraavat ovat kyllä panneet merkille, että Nato-puolueen ja russofobien kanssa eri mieltä olevat on suljettu valtamedian uutisten ja haastattelujen ulkopuolelle. Kokeneita poliitikkoja ja entisiä kenraalejakin on suljettu kaappiin. Sensuurin oloissa ei sallita toisinajattelua.
1930-luvun alkavan fasismin aikana kommunisteja, vasemmistolaisia, rauhan puolustajia ja ammattiliittojen radikaaleja pidätettiin ja tuomittiin eri oikeusasteissa. Viime sotien valmistelujen ja sitten sotien aikana yli tuhat kommunistia ja kommunistiksi leimattua suljettiin turvasäilöön ja rankaisuleireille. Teloituksiltakaan ei vältytty.
Tilannetta Suomessa ei vielä voi verrata fasismin ja sotien aikaan. On silti pelättävissä, että jos sotatalous, sotasensuuri ja muut rajoitustoimet hyväksytään, seurauksena voi olla vieläkin jyrkempiä hankkeita.
Työkansan Sanomat 11/2022 Pääkirjoitus