Yksi Yhdysvalloista hankitun 64 F-35 hävittäjäkoneen kauppaan liittyvä sopimus on allekirjoitettu 11. helmikuuta. Allekirjoittajana oli insinöörikenraalimajuri Kari Renko. Toisen hankkeen kaupallisen sopimuksen allekirjoitti ministeri Antti Kaikkonen. Kenraalikunnan johtohanke siis etenee.
Näin Suomen sitominen Yhdysvaltoihin ja sotaliitto Natoon kasvaa päivä päivältä. Hävittäjähankinnat ovat jatkoa aikaisemmalle Nato -kumppanuussopimukselle, tuolle kenraalien ja Suomen poliittisen johdon hankkeelle. Samppanjalaseja lienee ylpeästi kilistelty monissa upseerikerhoissa taitavasti hoidetusta koneiden hankintakoukkauksesta.
Myös 1930-luvun loppupuolella kilisteltiin. Silloin kumppanina oli natsi-Saksan upseereja. Lopputulemana oli kymmenien tuhansien suomalaisten sotilaiden kaatuminen sodassa, kymmenien tuhansien haavoittuminen ja vammautuminen, kymmenien tuhansien ihmisten inhimilliset kärsimykset, joiden epäinhimillisistä seurauksia kantavat vieläkin kymmenet tuhannet suomalaiset. Myös taloudelliset menetykset olivat valtavat.
Miten ylpeitä lienevät kansanedustajat Nato -kumppanuudesta, jonka siivellä Suomea nyt ajetaan kenraalien haluamaan Nato -jäsenyyteen. Kansanedustajat ovat olleet tietoisesti sivustakatsojien osassa tai jätetty kokonaan syrjään esimerkiksi ns. isäntäsopimuksen hyväksymisessä. Natoa vastustava ylivoimainen enemmistö suomalaisista ei ole sekään saanut ääntään kuuluville.
Pieni kenraalien ja valtiojohdon porukka hoiteli asian, kuten aikaisemminkin 1930-luvun loppupuolella. Ei ole kuulunut kansanedustajilta vastustusta, joitain kierteleviä arvailuja yksittäisiltä edustajilta, puhumattakaan ministereistä tai eduskunnan valiokunnista.
Kansanedustajat ovat hiljaa Suomen Natoon ajamisesta. Eikö heillä ole mitään sanomista ja erityisesti toimia Naton torjumiseksi?
Nyt puhaltaa oikealta, tai onhan sieltä aina puhaltanut, mutta puhuri on saanut lisää voimia vasemmalta. On perusteltua kysyä, missä on kansanedustajien omatunto? Eikö edustajantoimeen kuulu toimia kansan edustajana? Eivätkö he osaa lukea mitä kansa ajattelee, vaikka se näytetään heille numeroina? Suomi ei saa hakea Nato -jäsenyyttä.
Kansanedustajien lisäksi oikeistopuhuri näkyy kaikkialla muuallakin. Myöskin mm. niissä kansalaisjärjestöissä, jotka aikaisemmin ovat korostaneet rauhan merkitystä ja toimineet rauhan lujittamiseksi ja aseistariisunnan edistämiseksi. Nyt ne samaistuvat samaan sotauhoon tai ovat häpeällisesti hiljaa.
Oikeistolaisessa puhurissa näkyy nyt kaikki se raadollisuus, joka ajaa Naton ja sen määrääjän Yhdysvaltojen lähtökohtia. Menossa on valtava ja kiihtyvä sotapropaganda, jossa Yhdysvallat näyttäytyy maailman ”pelastajana” ja kansojen ”suojelijana”. Tätä pelastusroolia ei tarvitse enempää avata; Yhdysvaltojen ”suojelun” raunioilta tuskin löytyy montakaan joka näin uskoo.
”Vapaa media” toistaa kuorossa Yhdysvaltojen ja Naton propagandistisia ”uutisia”, joissa ei anneta sijaa niistä poikkeaville arvioille kuin korkeintaan herjausmielessä. Valtiollinen johto presidentistä ministereihin laulaa samaa laulua. Pääasia tuntuu olevan, että joka päivä tulee muutama ”uutinen”, joka asettaa Yhdysvallat ja Naton muka suuriksi rauhanponnistelijoiksi Euroopan turvallisuuden takaamisessa.
Ukrainan tilanne sisällissotineen on Yhdysvaltojen ja Naton toimena Venäjän heikentämisessä. ”Vapaa media” ei juuri kerro Ukrainan sisällissotakonfliktin ratkaisukeinoista.
Minsk II -sopimukseen pohjautuvasta ratkaisusta ollaan kovin hiljaa, koska Yhdysvallat ei sitä noteeraa. Syykin on selvä: sopimus on ETYjin johdolla tehty Ukrainan, Venäjän, Ranskan ja Saksan yksimielinen sopimus. Se sisältää autonomian mahdollisuuden Itä-Ukrainan sisällissodan runtelemille alueille. Se ei miellytä Yhdysvaltoja.
Suomi näyttäisi olevan Yhdysvaltojen ja Naton yksi päätoimija Venäjän vastaisessa propagandassa. Tämä voi koitua maallemme kohtalokkaaksi. Suomen on sanouduttava irti sodanlietsonnasta ja palattava aktiiviseen rauhan propagointiin.
Vaikka maailman tilanne ei kovin lohdulliselta näytäkään, on nostettava esille aseistariisunta ja ajettava sitä painokkaasti. Rauhanomainen kehitys on perusehto maapallonlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Hannu Tuominen