Hallitus valmistelee rajoituksia työmarkkinajärjestöjen – käytännössä ammattiyhdistysten – toimintaoikeuksiin. Otan tässä kantaa lähinnä työehtosopimuslakiin aiottuihin lisäyksiin.
Laittomista työtaisteluista tuomittavia hyvityssakkoja on tarkoitus korottaa moninkertaisiksi. Näin hyvityssakko muuntuu alkuperäisestä luonteestaan yhä enemmän rangaistukseksi, ja kysymyksessä on vain rangaistusasteikon jyrkkä korottaminen. Muutos on siis osin laadullinen, mutta pääosaltaan vain osoitus hallituksen tarkoituksesta rangaista kovemmin.
Muutos voi johtaa siihen, ettei työehtosopimuksia enää kannata solmia. Työrauhavelvollisuus on käytännössä absolutisoitu niin, että järjestöt joutuvat maksamaan kaikista painostustoimista, vaikka niillä ei olisi mitään osuutta useinkin paikallisiin työriitoihin. Järjestäytymisastetta tälläkin saataneen alennetuksi, elleivät ammattiliitot kykene estämään muutoksia.
Mielestäni olennainen virhe on poliittisten työtaisteluiden ja myötätuntotyötaistelujen (tukitoimien) lisääminen työehtosopimuslakiin. Aikomuksen takana on ideologinen pyrkimys, kansalaisyhteiskunnan toimintavapauksien rajoittaminen. Sekä harvinaiset poliittiset mielenosoitukset työtaistelun muodossa että työtaistelujen tukitoiminta ovat keinoja ilmaista mielipide yhteiskunnallisista asioista. Ne eivät ole työmarkkinavastapuolen painostamista eli perinteistä lakko-oikeuden käyttämistä etujen saamiseksi tai puolustamiseksi.
Työehtosopimuslaki on tarkoitettu säätelemään työmarkkinaosapuolten välisiä sopimuksia – ei järjestöjen ja julkisen vallan välisiä suhteita. Tulevaisuudessa voi lisääntyä muiden kuin työmarkkinajärjestöjen työtaistelutoiminta sekä työntekijä- että työnantajapuolella. Siitä ei laillisesti voi seurata rangaistuksia järjestöille.
Poliittinen työtaistelu ei ole oikeastaan lainkaan työehtojen määräytymiseen liittyvä toimi, vaan valtiosääntöoikeudellinen käsite. Yleinen työtaisteluvapaus ja sen osana poliittinen työtaistelu perustuu perustuslain 7 §:ssä säädettyyn henkilökohtaiseen vapauteen. Sen olennainen sisältö on oikeus toimia mielensä mukaan, mutta luonnollisesti lakeja noudattaen. Tähän perusoikeuteen ei voi säätää edes perustuslain säätämisjärjestyksessä rajoituksia, jotka kajoavat oikeuden ytimeen, koska oikeus vapauteen on useiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suojaama.
Hallituksen esityksessä ei ehkä ole ajateltu, että poliittisen työtaistelun voi järjestää muukin yhteisö kuin ammattiyhdistys. Yksilöillä ja yhteisöillä on oikeus järjestää painostustoimia julkista valtaa vastaan riippumatta työehtosopimuslaista. Tämä on demokraattiseen oikeusvaltioon kuuluva vapaata kansalaistoimintaa. Siihen kajoaminen merkitsisi isoa loikkaa kohti pakkotyöjärjestelmää ja totalitarismia.
Mielenosoitusvapaus on olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa. Sen käyttäminen on monimuotoista, ja yksi muoto on myös työtaistelu ja erityisesti poliittinen lakko. Erikseen on syytä mainita, että myös kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimukset turvaavat sellaisia poliittisia lakkoja, joilla vaaditaan työehtojen ja -olojen tai sosiaaliturvan parantamista. Sen sijaan puhtaasti poliittisia lakkoja sopimukset eivät koske. Puhtaasti poliittinen lakko, jolla vaaditaan esimerkiksi uusia vaaleja, ei ole ollenkaan työmarkkinakysymys. Se on yksilön vapautta koskeva kysymys. Sen vuoksi on outoa, että työmarkkinajärjestöjen oikeutta yritetään rajoittaa. Onko seuraava askel myös poliittisten puolueiden oikeuksien rajoittaminen?
Asia liittyy tietysti myös irtisanomissuojaan. Työnantaja saattaa tulkita työnteon keskeyttämisen asialliseksi syyksi irtisanoa työsopimus. Erilaisia poissaoloja arvioidaan kuitenkin monista näkökulmista, ja mielestäni on otettava huomioon poissaolon motiivi. Jos se on perustuslain 2 §:ssä mainitun perusoikeuden käyttämistä, irtisanomiskynnys on asetettava varsin korkeaksi.
Perustuslain 2 §: mukaan yksilöllä on oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja ympäristönsä kehittämiseen. Tähän verrattuna vaikkapa pitkäksi venähtänyt viikonloppu on vähäisempi perustelu poissaololle, mutta oikeuskäytännössä pienistä parin päivän poissaoloista ei rangaista. Työsopimuslain 8: 3 §:n mukaan työsopimusta voi pitää purkautuneena vasta, jos työntekijä on poissa työpaikalta seitsemän päivää ilmoittamatta pätevää syytä. Jos työntekijä ilmoittaa pätevän syyn, asia on toinen.
Julkisuudessa viitataan usein ulkomaiden lakiin. Todettakoon, ettei pohjoismaissa eikä juuri muuallakaan poliittisia työtaisteluja ole kielletty lailla. Sen sijaan Pohjolassa pitkään vallassa olleiden sosiaalidemokraattien johtamat keskusjärjestöt ovat alistuneet itserajoituksiin, mikä on johtanut oikeuskäytännössäkin tulkintoihin vain lyhyiden lakkojen sallittuudesta. Esimerkiksi Ranskassa lakko on perustuslaillinen yksilön oikeus, jonka käyttämisestä ei saa rangaista tai aiheuttaa muita seuraamuksia. Yksilö voi käyttää oikeuttaan yhdessä toisten kanssa.
Oletan ja toivon, että perustuslakivaliokunta ja sitten hallituskin omaksuu rajoitushankkeisiin perusoikeusmyönteisen ja demokraattiseen oikeusvaltioon nojaavan linjan.
Myös yksittäiselle työntekijälle määrättävää ”hyvitystä” eräänlaisena yksityisoikeudellisena rangaistuksena laittomaan lakkoon osallistumisesta on syytä harkita uudestaan. Se merkitsisi työnantajan kurinpitovallan ja yksityisen ulosotto-oikeuden lisäämistä, kun työnantaja saisi pidättää palkasta hyvitysrahoja.
Myös myötätuntotyötaistelut aiotaan lisätä työehtosopimuslakiin, jotta niitä voitaisiin tehokkaasti estää. Niihin pätee pääosin sama kuin poliittisiin työtaisteluihin. Niille pyritään asettamaan lisärajoitteita myös niin, että tukitoimen on oltava kohtuullinen ja oikeassa suhteessa tuettavaan työtaisteluun. Tässä on vaara siirtymisestä tuomarivaltioon, kun tuomarit päättäisivät tukilakkojen oikeasta laajuudesta ja kestosta.
Tuomioistuinten rooliin tällainen sekaantuminen työpaikkojen asioihin olisi turmiollista myös oikeuslaitoksen uskottavuudelle puolueettomana laitoksena.
Voiko yleensä työehtosopimuksella luopua perusoikeuksien käyttämisestä? Voiko oikeusvaltiossa sopimalla rajoittaa ulkopuolistenkin perusoikeuksia eli niiden, jotka eivät ole työehtosopimusta allekirjoittaneet? Mielestäni vastaus on selvä kaikille, jotka kunnioittavat Suomen perustuslakia.
Kalevi Hölttä, oikeustieteen tohtori, dosentti
Työkansan Sanomat 12/2023