Ei enää työehtosopimuksia?

Metsäteollisuus ry. on ilmoittanut, että se ei enää työnantajaliittona tee työehtosopimuksia (tes). Tämä tarkoittaa, että noin vuoden kuluttua ei puunjalostusaloilla enää ole valtakunnallisia tessejä. Näitä aloja ovat mekaaninen metsäteollisuus (sahat, levytehtaat, talotehtaat) sekä kemiallinen metsäteollisuus (paperi, sellu). Edellisellä alalla toimii Teollisuusliitto ja jälkimmäisellä Paperiliitto. Aloilla on kymmeniä tuhansia työntekijöitä.

Mitä seurauksia tästä sitten on tulossa? Ensinnäkin palkka- ja muita työehtoja koskevat neuvottelut siirtyvät yritystasolle. Ammattiyhdistysten vastapuoli ei olekaan enää työnantajaliitto, vaan kukin yhtiö työnantajana. Siirrytään paikallisiin sopimuksiin. Työsuhteista voidaan paikallisesti sopia neljällä tavalla:

  1. liitto tekee tessin yhtiön kanssa. Se ei ole valtakunnallinen eikä siis voi olla yleissitova
  2. ammattiosasto tekee tessin, joka on niin ikään vain yrityskohtainen
  3. luottamusmies tai luottamusvaltuutettu työntekijöiden valtuuttamana tekee työnantajan kanssa sopimuksia, jotka eivät ole tessejä, koska allekirjoittajana ei ole rekisteröity työntekijäyhdistys
  4. kukin työntekijä sopii työehtonsa työsopimustasolla itse.

Kohdissa 1. ja 2. mainitut sopimukset tuovat mukanaan työrauhavelvollisuuden. Valtakunnallista työrauhavelvollisuutta ei enää ole, vaan ainoastaan niissä yrityksissä, jotka ovat allekirjoittaneet tessin. Kohdissa 3. ja 4. mainituissa tilanteissa ei ole mitään työrauhavelvollisuutta, vaan työntekijät voivat joko liittona, ammattiosastona tai vaikka epävirallisena joukkona järjestää työtaistelutoimia. Laillisena ”jarruna” on vain, että jos kysymyksessä on lakko, siitä pitää ilmoittaa vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle 14 päivää ennen. Muita työtaistelun lajeja ei koske ilmoitusvelvollisuus.

Kun alalla ei ole yleissitovaa tessiä, työnantajilla ei ole velvollisuutta mihinkään vähimmäispalkkaan, mitä ei ole mainittu työsopimuksessa. Työsopimuslain 2: 10 §:n mukaan palkan on kuitenkin oltava ”tavanomainen ja kohtuullinen”. Sama koskee muitakin työehtoja, joista ei ole säädetty lailla. Vaatimukset lakisääteisestä vähimmäispalkasta lisääntyvät, ja ay-liikkeenkin on syytä jo yhtyä vaatimukseen. Myönteistä on, että ainakin eduskuntavasemmiston puheenjohtaja Li Andersson on puoltanut vähimmäispalkkalain säätämistä.

Kemiallinen metsäteollisuus on pääomavaltainen ala ja organisoitu selkeästi. Tehtaita on vähän, mutta ne ovat suuria yksiköitä. Paperiliitto onkin jo ilmoittanut, että se aikoo joka tapauksessa liittona olla sopimusosapuoli myös paikallisella tasolla. Tilanne ei ole niin huolestuttava kuin mekaanisessa metsäteollisuudessa, joka on työvoimavaltaisempi ala. Alalla toimii paljon myös pieniä yrityksiä, joissa palkkataso on ollut yleissitovan tessin varassa. Juuri tällaisissa yrityksissä on vaara palkkojen romahtamisesta. Monet vain tessillä sovitut työehdot, kuten lomarahat, palvelusvuosilisät ja vuorolisät ovat vaarassa hävitä.

Mielenkiintoinen poliittinen kysymys on, miksi Metsäteollisuus aloitti vyörytyksensä nyt. Muistan, että alalla on jo parikymmentä vuotta sitten esitetty tes-neuvottelujen aikana näkymiä tulevaisuudesta ilman liittoja, koska yritykset eivät oikeastaan tarvitse niitä. Ilmeisesti nyt on arvioitu, että ammattiliitot on saatu niin pitkälle hyväksymään kapitalistinen järjestelmä, että vastarintaa ei paljon tule.

Pääoma arvioi, että ay-liike on myös jo niin kesy, että se ei haluakaan vastarintaa. Liitot ovat sidoksissa jäsenmaksutulojen ohella myös pääomatuloihin, joista ei hevin luovuta esimerkiksi lakkoavustuksina.

Keskustoimistot ovat paisuneet ja niissä on henkilökuntaa, joka ei osallistu millään tavalla edunvalvontaan, painostustoiminnasta puhumattakaan. Paikat on jaettu poliittisin perustein, jolloin Vasemmistoakin edustavat toimitsijat ovat saaneet vähäisen osansa. Sekin riittää estämään kaiken kritiikin, kuten nähtiin Kikyn yhteydessä. Palkkoja alennettiin yksimielisesti, paitsi kolmessa liitossa (AKT, SEL ja RL).

Metsäteollisuuden päätös on tietysti kumottavissa, mutta se edellyttää huomattavaa joukkovoimaa. Ay-liike on vaikeiden ratkaisujen edessä.

Kalevi Hölttä

Oikeustieteen tohtori

Työkansan Sanomat 12/2020

Ei enää työehtosopimuksia?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *