Monella työpaikalla on ollut apea tunnelma. Tällä työpaikalla oli saatu tietää, että sata työläistä saa taas kenkää. Vielä ei tiedetty, ketkä. Tiedettiin vain, että asianomaisille tullaan ilmoittamaan … soittamaan.
Monet odottivat pelolla, koska puhelin soi. Tällainen tilanne tällä työpaikalla oli koettu jo ennenkin. Eikä tämä työpaikka ollut ainoa, jossa ihmisiä ajettiin kuin karjaa teurastamolle.
Moniko muistaa, että vielä noin 50 vuotta sitten ei pelonsekaisin tuntein odotettu puhelinsoittoja. Siitä ajasta sanotaan vielä tänäänkin, että siellä missä työläiset ja kapitalistit neuvottelivat työehdoista, työläisten puolella istui näkymätön yhtiömies, Neuvostoliitto, jota kapitalistit pelkäsivät ja kunnioittivat.
Kun vastavallankumoukselliset voimat kampesivat Neuvostoliiton hajalle, työväenliike muuttui hampaattomaksi. Kaikki muuttui. Vastavoiman puuttuessa alkoivat irtisanomiset ja työehtojen heikennykset.
Alkoivat öljysodat ja uusi jako maailmasta. Nyt jopa kapitalistien mainostamat keskituloiset odottavat ”puhelinsoittoa”. He odottavat ja pelkäävät. Ketä he pelkäävät? Todellisuudessa he pelkäävät kapitalisteja, jotka taistelevat vallasta, voitoista, öljystä ja markkinoista.
Neuvostoliiton merkitystä oli monen vaikea ymmärtää, silloin kun se oli olemassa. Pitikö tämä kaikki nykyinen nähdä, että useammat alkavat miettiä mitä silloin menetimme. Mitä vielä tulemme näkemään, jotta kaikki ymmärtävät.
Olli Krannila
Työkansan Sanomat 7/2025