Sainio, Pentti: Mihin Suomi pommittaa? Into 2018; 208 sivua.
Yhteenveto presidentti Koiviston aloittamasta suunnitelmasta, jolla Suomi on jo pitkälti alistettu USA:n määräysvaltaan ulko- ja sotilaspolitiikassa, on hieno esimerkki tutkivasta journalismista ja tiedonvälityksestä. Sainio on julkaissut useita kirjoja, joille yhteistä on korruption, salailun ja epädemokraattisten menettelyjen paljastaminen. Aikoinaan hän paljasti juonittelun Ahtisaaren valitsemiseksi presidentiksi rahaliikkeineen. Dokumentteina olivat mm. Ahtisaaren matkalaskut. Presidenttinä Ahtisaaren ensimmäinen päätös oli, että hänen matkalaskunsa ovat salaisia.
Tällä kertaa Sainio selvittää perusteellisesti johtavien ulkoministeriön ja puolustusministeriön virkamiesten toiminnan Nato-jäsenyyden aikaansaamiseksi ja valtavan aseistuksen hankkimiseksi. Kehitys alkoi jo siitä, että presidentti Koivisto suullisesti julisti Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset rajoitukset pätemättömiksi ”uudessa tilanteessa”. Se oli edellytys Hornetien hankkimiselle. Sen jälkeen asevarustelu ja yhteistoiminta Naton kanssa on kiihtynyt vuosi vuodelta. Kokoomus on kiihkeä Nato-jäsenyyden vaatija, mutta yllättävän monet kepulaisetkin (Aho, Haavisto) ovat mukana epäisänmaallisessa toiminnassa.
Ulkoministeri Stubbin CIA-yhteydet ja muiden virkamiesten yhteydet USA:n tiedustelu(vakoilu-)elimiin olivat minulle uutta tietoa. Tutumpaa oli, että valtion johto on menetellyt lainvastaisesti ns. isäntämaasopimuksen aikaansaamisessa. Kansaa edustava eduskunta on viileästi syrjäytetty, kun maa on sidottu vahingollisiin sitoumuksiin. Sopimus tarkoittaa USA:n tukikohtien sallimista ja varustamista Suomen alueelle. Sitä tukee uusi hanke, yli 10 miljardin hävittäjien ostaminen tänne, lähemmäs Venäjän aluetta.
Surullinen tieto on pasifisti Tuomiojan ja Paavo Arhinmäen meneminen mukaan Islannin ilmavalvontaan eli suoraan Naton tehtäviin. Myös osallistuminen Afganistanin sotaan on puolustusvoimien tehtävän kannalta vähintään kyseenalainen. Nykyinenkään hallitus ei ole kotiuttamassa maanpuolustukseen tarkoitettuja sotilaita, joiden toiminta on kallista ja vahingollista Suomelle.
Lopulta jää vaivaamaan kysymys, voivatko riittävän korkealla olevat johtajat toimia laittomasti ilman mitään valvontaa ja vastuuta. Oikeuskanslerilla olisi oikeus puuttua asioihin, mutta hänethän nimittää virkaansa tasavallan presidentti.
Kalevi Hölttä
Oikeustieteen tohtori
Työkansan Sanomat 4/2020