YK:n yleiskokous on julistanut huhtikuun 22. päivän Kansainväliseksi Äiti Maan päiväksi, jotta muistaisimme elää arjessamme harmoniassa luonnon kanssa ja jotta sekä nykyisillä että tulevilla sukupolvilla olisi oikeudenmukainen mahdollisuus elää tasapainoista elämää maapallollamme.
Mutta Palestiinan Maanpäivällä on vielä laajempi merkitys. Sitä vietetään maaliskuun 30. päivänä muistamaan Israelin alueella asuvien palestiinalaisten (ns. vuoden 1948 arabien) vastarintaa sionistivaltiota vastaan, kun se yritti Nakban jälkeen takavarikoida heidän jäljelle jääneitä vähäisiä maa-alueitaan.
Vuoden 1948 etnisen puhdistuksen jälkeen noin 150 000 palestiinalaista jäi Israelin rajojen sisäpuolelle. Monet heistä olivat maan sisäisiä pakolaisia (internally displaced persons), joilta evättiin oikeus palata koteihinsa.
Vaikka Israeliin jääneille arabeille myönnettiin Israelin kansalaisuus, hallitus asetti heidät tiukan sotilashallinnon alaisuuteen, ja Israelin yhteiskunta piti heitä viidentenä kolonnana. Vuosina 1948–1966 kestänyt sotilashallinto valvoi tiukasti kaikkia elämän osa-alueita – liikkumisrajoituksia, kieltoja poliittiselle järjestäytymiselle, työmahdollisuuksien rajoittamista ja julkaisujen sensuuria.
Arabikansalaiset joutuivat pyytämään sotilaskuvernööriltä lupaa, jos he halusivat tehdä minkäänlaista työtä tai toimintaa oman kylänsä rajojen ulkopuolella. Tämä koski myös ansiotyötä, kaupankäyntiä, ostoksilla käyntiä, koulutusta ja terveydenhuoltoa. Sotilashenkilöstö määräsi arabikansalaisten elinkeinoista ja kaikista elämän osa-alueista ja puuttui joskus jopa heidän ihmissuhteisiinsa, mukaan lukien avioliittoon ja avioeroon.
Suurin osa näiden maan sisäisten pakolaisten (joita Israelin virallisessa kielenkäytössä kutsutaan ”läsnä oleviksi poissaolijoiksi (present- absentees”) maista takavarikoitiin ja julistettiin suljetuiksi sotilasalueiksi, minkä vuoksi palestiinalaisia estettiin usein palaamasta mailleen. Heille oli jäänyt 200 000 hehtaarin omistuksista enää noin 50 000 hehtaaria.
***
Sotilashallinto lakkautettiin Israelissa virallisesti vuonna 1966, mutta Israelin palestiinalaiskansalaisilta takavarikoidaan yhä maata, heidän kotejaan tuhotaan, ja he kärsivät laajalle levinneestä järjestelmällisestä syrjinnästä, joka vaikuttaa lähes jokaiseen heidän elämänsä osa-alueeseen.
Israel on säätänyt joukon lakeja, joilla rajoitetaan jäljellä olevan palestiinalaisväestön ja heidän kaupunkiensa sekä kyliensä kasvua ja samalla syrjäytetään heidät poliittisesti. Yli 60 lakia syrjii Israelin palestiinalaiskansalaisia suoraan tai epäsuorasti pelkästään heidän etnisen taustansa perusteella.
Nämä lait vaikuttavat lähes kaikkiin elämän osa- alueisiin, kuten asumiseen, työllistymiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ja siihen, kenen kanssa he voivat mennä naimisiin.
Vuonna 1975 Israelin hallitus laati Galilean alueen kehittämissuunnitelman, jonka päätarkoitus oli takavarikoida maata Galilean alueen palestiinalaisilta ja perustaa uusia siirtokuntia juutalaisille.
Vuonna 1976 Israelin hallitus ilmoitti suunnitelmasta takavarikoida noin 20 000 dunamia (20 km²) maata valtion käyttöön Sakhninin ja Arraban arabikylien väliseltä alueelta. Vastauksena arabikylät nousivat vastarintaan ja julistivat yleislakon.
Lisäksi järjestettiin mielenosoitusmarsseja Galileasta Negeviin. Israelin armeija ja poliisi kukistivat mielenosoitukset väkivalloin – he ampuivat aseettomia mielenosoittajia, tappaen kuusi ihmistä (joista puolet oli naisia), haavoittaen sataa ja pidättäen satoja. Arabiväestön luja vastarinta ei kuitenkaan laannut, ja lopulta Israel joutui perumaan maantakavarikointisuunnitelmansa.
Tästä tapahtumasta muodostui historiallinen Maan päivä (Land Day), jota palestiinalaiset ympäri maailmaa viettävät vuosittain 30. maaliskuuta kansallisen yhtenäisyyden ja maasta käydyn taistelun symbolina. Israelin arabiväestö osoitti sillä ensimmäistä kertaa joukkojärjestäytymiskykynsä ja kansallisen identiteettinsä, mikä teki siitä käännekohdan palestiinalaisten itsetunnossa.
Mikä on tilanne tänä päivänä?
Vaikka palestiinalaisarabit muodostavat 21 % Israelin väestöstä (2,1 miljoonaa kymmenestä miljoonasta), heillä ei ole oikeutta määrätä omista asioistaan.
Heinäkuussa 2018 Knesset (Israelin parlamentti) hyväksyi uuden peruslain (Juutalaisen kansallisvaltion laki; Jewish Nation-State Law), jonka mukaan vain juutalaisilla on kansallinen itsemääräämisoikeus Israelin valtiossa.
Sionistijärjestelmän päätarkoitus Palestiinassa on maksimoida maan valloitusta ja minimoida arabiasukkaita kaikin keinoin. Tämä onnistuu vain etnisen puhdistuksen keinoin.
Suunnitellaan etnisiä puhdistuksia Gazassa ja Länsirannalla ja tietenkin myöhemmin lisäpuhdistuksia Galileassa ja Naqabissa. Pääliittolaisensa turvin he haluavat häätää tai tappaa kaikki Gazan asukkaat ja perustaa Trumpin sanoin “Rivieran” siellä.
Israelin fasisti valtiovarainministerin Smotrichin mukaan ”Juudean ja Samarian alueet (eli Länsiranta) yksinkertaisesti tulvivat täyteen siirtokuntia ja juutalaisia asukkaita. Kun tämä tapahtuu, palestiinalaisten on määrä ymmärtää, ettei heillä ole mahdollisuutta saada omaa valtiota, ja heidän on valittava kolmesta vaihtoehdosta: alistettu elämä Israelin hallinnan alla, maastamuutto tai shahidin [marttyyrin] kuolema.”
Viime vuoden tilastojen mukaan miehittäjä on väkisin takavarikoinut 4600 hehtaaria maata, jaettuna siirtokuntalaisille sekä omaan käyttöön.
***
Palestiinalaisten rakkaus kotimaahansa ja luja tahto puolustaa sitä – huolimatta Israelin, Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden ylivoimaisesta sotilasvoimasta ja etnisestä puhdistuspolitiikasta – on näkynyt merkittävästi esimerkiksi Naqabin alueella sijaitsevan Al-Araqeebin kylän kohtalossa.
Vuodesta 2010, tätä beduiinikylää on hävitetty yli 230 kertaa, mutta asukkaat ovat rakentaneet sen uudelleen joka kerta, kieltäytyen luovuttamasta perinteisiä maitaan.
Varsinkin Gazan ja Länsirannan palestiinalaiset ovat osoittaneet horjumattoman sitoutumisensa kotiseuduilleen, vaikka joutuvat elämään jatkuvan kansanmurhan, etnisen puhdistuksen ja humanitaarisen katastrofin keskellä. Köyhät, nälkäiset ja pommitusten runtelemat perheet asuvat raunioituneissa kodeissaan, mutta kieltäytyvät pakenemasta – tämä on heidän vastarintansa muoto.
Palestiinalaisten Maanpäivä (Land Day) symboloi tätä peräänantamattoman taistelun henkeä. Se on kansallinen testamentti vapauden ja itsemääräämisoikeuden puolesta käydylle kamppailulle, jossa maan ja identiteetin puolustaminen on muuttunut elinehdoksi.
Eläköön Maanpäivä
Eläköön palestiinalaisten taistelu maansa puolesta
Eläköön kaikkien kansojen taistelu itsemääräämisoikeuden ja vapauden puolesta
Kirjoittaja: Kamal Aranki
Työkansan Sanomat 3/2025