Hyvinvointivaltio on valtio, joka tunnetaan nimellä Pieni. Nimen on alun perin antanut varmaan joku isompi maa vähättelytarkoituksessa, mutta aikojen kuluessa siitä muodostui vakiintunut erisnimi ilman sen kummempia tarkoituksia.
Kyllähän se maa on pinta-alaltaan naapureitaan pienempi, vaikka eivät he itse sitä aina huomaa. Minkä nyt joskus pätemisentarpeen puuskassa liittoutuvat jonkun toisen isomman maan kanssa ja lähtevät laajentumishalussaan hyökkäämään toista, vielä isompaa valtakuntaa vastaan.
Ilman jälkiviisautta he sitten ihmettelevät, näinkö paljon meidän maamme vielä entisestään pieneni!
Ihmiset Pienessä maassa vaikuttavat melko pitkiltä, on enää vain menneisyyden muisto, kuinka siellä joskus aliravitsemuksen takia oli kansa lyhytkasvuista. Sen jälkeen on saatu kauan elää rauhassa, ja joidenkin naapurivaltioiden tavoin hekin nauttivat hyvinvointivaltion turvallisuudesta ja menestyksestä.
Mutta mitä ihmettä? Jostakin valtamerien takaa nousee mustia pilviä. Aivan kirjaimellisesti tuntuu siltä kuin säät muuttuisivat sateisimmiksi. Mutta sateet eivät ole se suurin huoli, vaan henkinen ahdistuneisuus. Kaukana, kaukana kadehditaan onnellista hyvinvointivaltiota.
Siellä kaukana he pelkäävät hyvinvoinnin leviävän jopa merien taakse, ja silloin, silloin tuloerot tasoittuisivat ja suuret pääomavuoret lakkaisivat kasvamasta. Rahavuorien päällä istuvat rikkaat päättävät, että jotakin on tehtävä, ja hyvissä ajoin, ettei sosialismiksi sanottu sairaus saastuttaisi heidän valtakuntiaan.
Monen monta viisasta päätä siellä miljardöörien maassa lyödään yhteen ja keinot keksitään. Lähetetään sinne Pienten maahan neuvonantajia, asiantuntijoita. He ottavat yhteyttä harvalukuiseen rikkaiden joukkoon ja selostavat suunnitelmansa.
Teidän etuoikeutenne on uhattuna. Käyttäkää kaikkia hallussanne olevia tiedotusvälineitä ja puhukaa kansalle päinvastoin kielellä. Kertokaa, kuinka suuresti te arvostatte hyvinvointivaltiota ja haluatte sen säilyttää, mutta se on nyt vakavasti uhattuna. Me ryhdymme suojelemaan ja pelastamaan saavutuksianne. Sitä varten tarvitaan päättäväisyyttä ja kaiken kansan kovaa työtä. Uhkakuvat on ajoissa tunnistettava.
Pelastusohjelma
Niin alkaa suuri hyvinvointivaltion pelastusohjelma. Kukaan ei huomaa kummastella sitä, miksi juuri rikkaat ovat huolissaan kansan enemmistön voinnista. Aikaisemmin he olivat aina vastustamassa uudistuksia tulojen tasoittamiseksi. Mutta vanha keino, puhu yhtä ja tee toista, tepsii vieläkin.
Aluksi myönnetään rahan tarve. Sitten toistetaan taukoamatta, montako euroa valtiolla on velkaa. Ei sanota, paljonko valtiolla on saatavia. Kielellisiä ilmaisuja muutellaan tilanteen mukaan. Kun juustohöylästä puhuminen tuntuu kuluneelta, niin keksitään leikkaaminen. Täytyy leikata, niin valtion varat riittävät hyvinvointipalveluihin. Hyvä tarkoitus ja kansa uskoo. Mutta leikataan varovaisesti, monessa erässä, niin silloin sitä ei heti havaita.
Asumisesta aloitetaan. Ensin otetaan esimerkki luonnosta, linnuthan rakentavat itse oman pesänsä, paitsi käki. Ihmisilläkin täytyy olla aloitekykyä oman kodin rakentamiseen eikä matkia käkiä. Vastuuntunto kasvaa, kun valtio lakkaa lainoittamasta asuntorakentamista ja lopettaa asumistuet. Lasketaan summia, kuinka paljon siinä säästetään, raha riittää sitten paremmin muihin kohteisiin ja hyvinvointivaltio pelastuu.
Myydään lisää
Seuraava säästökohde näyttää jo oikein hyvän tekemiseltä. Vähennetään valtion virkamiesten kustannuksia. Päätetään myydä valtion omistamat tehtaat ja laitokset, silloin yksityiset huolehtivat niistä, eikä enää tarvita valtion virkamiehiä. Kansahan on tottunut pitämään heitä hyväpalkkaisina herroina.
Siksi myydään ulkomaisille sijoittajille sähköjohdot, rautatiet, voimalaitokset, kaivokset, öljynjalostamot, viinatehtaat ja jopa katsastusasemat. Mitä siitä, jos katsastusmaksut kaksinkertaistuvat, nythän valtiolla on rahaa. Vähintään viisi kertaa päivässä television uutiset muistuttavat näistä viisaista päätöksistä.
Eipä kulu kovin monta kuukautta, kun jo todetaan hyvinvointiin kuuluvan vielä monta, monta menoerää. On priorisoitava, pantava asiat tärkeysjärjestykseen. Terveys on kaikille tärkeä, ei säästetä siitä. Mutta leikata täytyy, muuten ei hyvä seuraa. Leikataan siis koulutuksesta. Useat lapsethan joskus tuskailevat kouluun menoa, tehdään heidät iloisiksi, koulupakko poistetaan.
Lukutaidon voi vanhemmat opettaa kotona. Koulut yksityistetään ja niin taas säästyy valtava menoerä. Joka haluaa lukea insinööriksi tai lääkäriksi, on varmasti motivoitunut ja ahkera. Ja ainakin tulee sellaiseksi, kun itse tai vanhemmat maksavat opiskelun. Heidän avullaan yhteiskunta pysyy pystyssä ja menestyy.
Tarmokkaat ja osaavat asiantuntijat tietävät mikä on oikein, ja kuinka lahjakkaat voivat saada palkkansa ansionsa mukaan.
Uusi oivallus
Vielä syttyy pääministerillä oivallus – varallisuus syntyy työstä ja varojahan juuri tarvitaan valtion menojen katteeksi. Työajan pidennys sadalla tunnilla – siinä se on. Laskekoon ken osaa mikä hyöty siitä koituu. Ei enää turhia ulkomaan matkoja, tai edestakaisin ajelemista kesämökille ja takaisin.
Tehdään työn teosta vapaehtoinen eikä pakko. Poistetaan kaikki palkalliset lomat. Yksilön vapaus toteutuu, kun työssä ollaan tarpeen mukaan ilman pakollisia vuosilomia. Vuosituhansia niin on jo ollut ja tulee vastakin olemaan.
Kansalle on luvattu, että terveyspalveluihin ei kosketa. Taktisesti viisaasti alkaa seuraavan leikkauksen valmistelu. Tulevaa leikkausta pohjustetaan rummuttamalla loputtomasti, miten yksilön vapaus parhaiten toteutuu. Vapaan ihmisen on otettava vastuu itsestään. Vastuu omasta terveydestään. Siinä vasta tehokas valtionmenojen leikkauskohde. Julkiset terveyspalvelut lakkautetaan tykkänään.
Käyköön lääkärissä ja sairaalassa ne, jotka ovat säästäneet sitä varten. Perheessä olkoon sosialismi sallittua, huolehtikoot lapset toisistaan ja vanhemmistaan. Hoidettakoon vanhukset tutussa ympäristössä kotona. Hoitolaitoksissa he vain näkevät toisia tylsistyneitä ihmisiä ja tartuttavat toisiinsa tauteja. Kotihoito, se on ikivanha ja hyväksi koettu tapa. Vain tärkein jää sanomatta, se kotihoitamattomuus.
Vanha pariskunta on ollut yksin kotona kokonaisen kuukauden. Heiltä on loppunut lämmitys, vesi ja ruoka. Loukkuposkinen mummo vetää jalkansa sänkyyn ja henkäisee viimeisen kerran. Ukon hammasta särkee, ja hänen poskensa on paisunut muodottomaksi. Ulkorapulle hän jaksaa raahautua ja kyykähtää kyljelleen kuollen tuttuun paikkaan.
Monien muiden vanhusten tavoin he kuolivat yksinäisyydessä, ja kuukausien kuluttua, kun heidät löydetään, ruumisauton kuljettaja käyttää hengityssuojainta.
Tähtilippuun verhoutunut Piru nauraa hekottaa heidän muistokseen, ja sorkat kopisevat tahdikkaasti.
Jonnekin hyvinvointivaltion kassaholviin on kasaantunut varallisuutta ilman määrää, onhan säästetty, leikattu, leikattu, myyty ja lakkautettu.
Leikkaukset hyvinvointivaltion pelastamiseksi onnistuivat – ja potilaat kuolivat.
Unto Kiiskinen, tietokirjailija
Työkansan Sanomat 8/2023