Suomessa tehdään perustuslain mukaisia ulkopoliittisia päätöksiä vain kokoomuslaisten juhlapuheissa ja kansalle suunnatussa propagandassa, joita oikeistomediat ja Yleisradio suoltavat tuutin täydeltä. Ulkopoliittisiin tavoitteisiinsa pienehkö kokoomusklikki on päässyt hoitamalla hommat eduskunnan kesätauon aikana.
Juuri päättyneessä tekemällä tehdyssä ”Natohurmoksessa” oli oudointa se, että Markus Mustajärveä lukuun ottamatta vasemman laidan kansanedustajat eivät ole oppineet mitään Kansallisen Kokoomuksen historiasta, eivätkä sen kyseenalaisista menettelytavoista. Kokoomuslaisia ajaa vahva halu liittoutua sotilaallisesti vahvimmaksi olettamansa valtion kanssa, mihin hintaan tahansa. Eikä ”natotsunamin” aikana todellakaan muistettu kokoomuksen ”kuningashanketta”, joka oli muutaman kokoomuslaisen ja militaristin masinoima hanke.
Ei noteerattu kokoomuslaisen valtionhoitajan ja militaristien toimintaa sisällissodan jälkeen tapahtuneissa punavankien massateloituksia, joiden verisin vaihe ajoittui vasta varsinaisten taistelujen jälkeiseen aikaan. Ei muistettu vankileireillä nälkään ja tauteihin tapettuja punavankeja. Ei muistettu Akateemista Karjala Seuraa, ei Vihan Veljiä, ei heimosotia, eikä heimosotureiden tekoja.
Ei muistettu miten äärioikeisto liittoutumalla natsi-Saksan kanssa tavoitteli Suur-Suomea, eikä huomioitu, että puolueen tavotteet, toimintatavat ja ajatusmallit siirtyvät kokoomuksessa varsin ennustettavasti sukupolvelta seuraavalle.
Kokoomuslaista propagandaa
Totuus talvisodan yhdistämästä kansasta oli kokoomuspropagandaa, jolla valmisteltiin suomalaisia jo tulossa olevaa valloitussotaa varten.
Kun Hitler nousi valtaan, yhdysvaltalaiset pankkiirit rahoittivat natsien vastustajille tarkoitetut keskitysleirit ja tulevien valloitussotien aseet. Kolmekymmentäluvun puolivälissä Göring ja Mannerheim tapasivat natsien järjestämillä asemessuilla. Tuon tapaamisen jälkeen alkoivat everstien ja kenraalien vierailut natsi-Saksassa. Eduskunnalta ja hallitukselta salattiin kaikki sotavalmisteluihin viittaavat tiedot.
Sotilaallinen yhteistyö natsi-Saksan kanssa johti myöhemmin hyökkäykseen Neuvostoliittoon, kun pienehkö johtava militaristien ja kokoomuslaisten klikki solmi natsi-Saksan kanssa salaisen sopimuksen osallistumisesta Hitlerin liittolaisena kesällä 1941 Itä-Karjalan valloitukseen.
Ennen talvisodan syttymistä äärioikeiston säätämät lait johtivat omien kansalaisten, SKP:n jäsenten, toisinajattelijoiden ja sotaa vastustaneiden kansanedustajien ja rauhanaktivistien vangitsemiseen sekä tuomitsemiseen pakkotyöhön, kurikomppaniaan tai vankeuteen. Jako tehtiin sosiaalisen aseman perusteella. Työväenluokkaan kuuluvat passitettiin pakkotyöhön ja kurikomppaniaan, sotahullujen upseerien johtamiin yksiköihin ja sosiaalista asemaa omaavat joutuivat vankilaan.
Vaikka sodan lopulla keskitysleirien ja muiden arkaluontoisten ja laittomien yksikköjen arkistot tuhottiin tai ne ”katosivat”, on poliittisten vankien, toisinajattelijoiden ja muiden sodan oloissa väärinkohdeltujen kirjaamia muistoja sota-ajan päätöksistä ja toiminnasta saatu arkistoitua todella runsaasti.
Tiedoiltaan yhtenäisinä ne piirtävät kuvaa äärioikeiston ja militaristien hallitsemasta Suomesta, jossa oli käytössä fasisteilta ja natseilta omaksutut väkivaltaan perustuvat hallintotavat — ei propagandassa hehkutettu länsimainen demokratia — jota jatkosodassa äärioikeiston mukaan puolustettiin.
Itä-Karjalan keskitysleirit
Natsiliittolaiselta saatujen oppien mukaan valloitettuun Itä-Karjalaan perustettiin myös useita keskitysleirejä, joihin vangitut venäjänkieliset naiset, lapset ja vanhukset oli tarkoitus kuljettaa natsi-Saksan valtaamille alueille, lopullista ratkaisua odottamaan.
Tuhannet suomalaiset tarkkailivat ja ilmiantoivat toisiaan. AKS-johtoinen Maan Turva ja Martti Pihkalan vetämä Vientirauha valvoivat kansalaisten moraalia, mielialoja ja mielipiteitä.
Osa leirien johtajista oli saanut koulutuksensa natsi-Saksassa. He ihailivat Hitleriä, kuuluivat natsipuolueeseen ja heidän vallankäyttönsä oli sadistista ja väkivaltaista.
Yksi näistä kurileirien johtajista oli Arvo ”Tarzu” Kartano, jonka tavoite oli natsi-ideologiasta tuttu yksimielinen ja terve kansa, josta sairaat ja kelvottomat on puhdistettu pois.
Vasemmistoliitto saatiin mukaan hävittäjähankintaan ja Sauli Niinistön ja kenraalien junailemaan isäntämaasopimukseen sekä äänestämään Natoon liittymisen puolesta massiivisen propagandan, valheiden sekä väärennettyjen tietojen avulla.
Nämä kaikki Suomen historiaan vaikuttaneet ja vaikuttavat projektit ovat olleet pienien oikeistoklikkien ja samanhenkisten vallan kulisseissa hääräilevien militaristien aikaansaannoksia. Eikä Suomen eduskunnassa näiden epädemokraattisten voimien toiminnalle ole loppua näkyvissä.
Kaapo Saraste
Työkansan Sanomat 8/2022