Rauhantilan uhat Pohjolassa (Ruotsi osa 1)

Kommunistinen työväenpuolue (Ktp) julkaisee yhdessä Ruotsin ja Norjan kommunististen puolueiden kanssa Nordic Communist Review nettijulkaisua. Täällä kertaa on Ktp:n vuoro olla toimittajana. TKS-lehti julkaisee tässä numerossa Ruotsin kommunistisen puolueen (Skp) kirjoituksen. Ktp kirjoitus julkaistiin jo lehden numerossa 2/2021 ja Nkp:n numerossa 5/2021.

Pohjoismailla tarkoitetaan nykyisin Tanskaa, Islantia, Norjaa, Ruotsia ja Suomea. Vanhemmassa historiassa Pohjoismaat ovat olleet lähes myyttinen käsite, joka rakentui viikinkiaikaan, yhteisiin kielellisiin juuriin ja upeisiin sankarieepoksiin. Siinä ei ollut erityistä paikkaa Suomelle, joka oli 1200-luvulta lähtien osa Ruotsia.

Pohjoismaiden neuvosto ja yhteistyö

Pohjoismaiden välinen nykyinen yhteistyö alkoi vuonna 1952 muodostamalla Pohjoismaiden neuvosto (Suomi jäsen vuodesta 1955), joka on maiden parlamenttien välinen yhteistyöelin. Muutaman vuoden kuluttua myös Grönlannille, Färsaarille ja Ahvenanmaalle annettiin rajallinen mukanaolon oikeus.

Vuonna 1971 perustettiin Pohjoismaiden ministerineuvosto yhteistyöelimenä maiden hallitusten välillä. Olisi ollut loogista ja positiivista edetä puhtaasti maantieteellisten olosuhteiden ja arktisen läheisyyden mukaan ja luoda yhteistyö pohjoisen alueille. Siihen olisi kuulunut myös Neuvostoliiton Pohjois-Euroopan osa, mutta antikommunismi ei sallinut sitä. Vain Ruotsin, Norjan ja Suomen kommunistiset puolueet kannattivat laajaa alueellista yhteistyötä.

Vuonna 1952 yhteistyöhön pyrkineet maat olivat kapitalistisia valtioita, joilla oli erilainen turvallisuuspoliittinen tilanne. Tanska, Islanti (jäsen vuodesta 1955) ja Norja olivat Naton jäseniä. Islannissa oli Naton tukikohta, ja ilmeisesti ydinaseita vuoteen 2006. Ruotsi ja Suomi olivat puolueettomia maita, mutta Suomella oli yhteistyösopimus Neuvostoliiton kanssa. 

Pohjoismaiden neuvoston ensimmäisten sitoumusten joukossa oli vuonna 1954 passiunioni, joka loi perustan yhteisille työmarkkinoille, mikä oli etu sodanjälkeisessä Euroopassa. Siitä lähtien Pohjoismaat ovat tulleet tunnetuksi elintasostaan ja rauhanomaisesta asemastaan. Kyllä, kapitalismissa on jopa ajatus ”pohjoismaisesta ulottuvuudesta”, jostakin ”jalommasta” muodosta, esimerkiksi Euroopan unionissa.

Pohjoismaiden neuvosto toimii teknisten komiteoiden puitteissa. Ulko- ja puolustuspolitiikkaa hoitaa vain neuvoston puheenjohtajisto ja puolustusasiat ovat täysin neuvoston tehtävien ulkopuolella.

Militarisoituneet Pohjoismaat

Pohjoismaat kuuluvat nykyisin Euroopan militarisoituneimpiin alueisiin. Siksi rauhaa uhkaavat välikohtaukset, provokaatiot, sopimukset, sotaharjoitukset ja yhteenotot, jotka ennemmin tai myöhemmin voivat muuttua sodaksi. Nato haluaa turvata pohjoisen reunansa ottamalla Ruotsin ja Suomen jäseniksi ja lisäämällä siten arktisen alueen käyttöä, siirtäen itärajansa Venäjän rajalle. 

Ruotsissa viisi oikeistopuoluetta kannattaa Nato-jäsenyyttä ja sosiaalidemokraatit, vasemmistopuolue ja vihreät eivät ainakaan julkisesti. Ruotsidemokraatit ovat äskettäin vaihtaneet puolta ja kannattavat nyt jäsenyyttä. Julkisessa mielipiteessä enemmistö on ollut pitkään vastaan, mutta vastustus on jonkin verran viime vuosina vähentynyt. 

Ruotsissa tehdään kovaa työtä Naton hyväksi ja vastarinta on kärsinyt pienten askelien politiikasta, jota eri hallitukset, mukaan lukien sosiaalidemokraatit, ovat toteuttaneet.

Sosiaalidemokraatit  ovat tietoisia siitä, että suora jäsenyyspäätös saisi puolueen menettämään suuren osan sen äänestäjistä. Siksi he pyrkivät tasa-arvoisesti poliittiseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön sitoutumattoman naapurin Suomen kanssa. Yhteistyö voi kuitenkin hajota, kun otetaan huomioon minkä tahansa maan hallituksen muutokset.

Pieniä askelia kohti Nato-jäsenyyttä

Sotilasliitto Naton jäsenyyttä valmistelevia askelia ovat kumppanuus rauhan puolesta (PFF) vuodesta 1994, toistuvat monikansalliset sotaharjoitukset Naton kanssa, Ruotsin alueen vuokraus kansainvälisiä sotilaskokeita ja harjoituksia varten, Pohjois-Euroopan ilmailu- ja avaruusalan testausalue (NEAT), Naton standardien hyväksyminen, isäntämaan tuki (HNS, 2016) ja puolustusyhteistyön pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PESCO, 2017), johon Ruotsi on liittynyt, vaikka osallistuminen oli vapaaehtoista. 

Edelliseen liittyy myös esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministerin varoitus  Ruotsin puolustusministerille siitä, että Ruotsin hyväksyntä YK:n ydinaseiden maailmanlaajuiselle kiellolle vaarantaisi Naton tuen konfliktin sattuessa.

Joulukuun 9. viime muuttui historialliseksi päiväksi liittoutumattomille (vain nimellisesti) Ruotsin ulko- ja puolustuspolitiikoille, kun ruotsidemokraatit liittyivät liberaalien ja konservatiivisten puolueiden julistukseen Naton puoleen kääntymisestä kriisitilanteessa. Näin parlamentaarinen enemmistö teki ensimmäistä kertaa Ruotsissa.

Isäntämaasopimus Naton kanssa avaa Ruotsin alueen henkilöstön, aseiden, sota-alusten, lentokoneiden, dronien ja sotaharjoitusten sijoittamiseksi rauhan, kriisin ja sodan aikana. Yksi artikla antaa Natolle luvan käyttää Ruotsin aluetta sotilaalliseen toimintaan kolmatta maata vastaan. 

Nyt on myös  vahvistettu, että kaksi uutta rykmenttiä Sollefteåssa ja Falunissa yhdessä Naton tukikohtien laajentamisen kanssa Norjan rannikolla luo logistiset edellytykset Naton joukkojen siirtymiselle itään.

Käännös ja väliotsikot toimituksen

Työkansan Sanomat 6/2021

Rauhantilan uhat Pohjolassa (Ruotsi osa 1)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit käsitellään CleanTalk-pilvipalvelussa roskapostikommenttien suodattamiseksi. Näitä tietoja säilytetään palvelun lokitiedoissa 7 päivää jonka jälkeen ne poistetaan.