Marraskuun 7. päivänä tulee kuluneeksi 104 vuotta Lokakuun suuresta sosialistisesta vallankumouksesta. Se merkitsi vallan siirtymistä Venäjällä työväen ja talonpoikien käsiin. Tätä ennen valta oli ollut työtätekevällä luokalla Pariisissa vuonna 1871.
Pariisin kommuuni kesti 72 päivää. Yksi syy sen tappioon oli, että ei ollut tieteelliseen sosialismiin perustuvaa puoluetta, joka olisi kyennyt johtamaan työväenluokkaa oikealla tavalla. Toinen syy oli, että vaikka kommuunin aikana Ranska ja Saksa olivat sodassa keskenään, saattoivat ne yhdistää voimansa kommuunia vastaan sen kaatamiseksi.
Venäjällä tilanne oli toinen. Historian kokemuksesta viisastuneena bolševikit organisoivat työväenluokan puolueen, jonka toiminta perustui tieteelliseen yhteiskuntateoriaan. Samalla kun luokkataistelu voimistui, kehittyi työväenliikkeen johtava voima bolševikkipuolue.
Lenin näki muutoksen aikakauden luonteessa, kun imperialismiin perustuva maailman jako saavutti huippunsa. Hän näki ennusmerkit, miten tässä jaossa tappiolle joutuneet imperialistivaltiot pyrkivät uuteen jakoon. Lenin totesi, että väistämättä seuraavassa imperialistisessa valloitussodassa on mahdollista irrottaa imperialismin ketjusta sen heikoin rengas Venäjä.
Oikeaan hetkeen ajoitettu proletaarinen vallankumous voitti Venäjällä 25. lokakuuta (7.11.), jolloin työläiset, talonpojat ja vallankumoukselliset sotilaat valtasivat tsaarin Talvipalatsin.
Vallankumous organisoitiin bolševikkien, työväenluokan tieteelliseen maailmankatsomukseen nojaavan puolueen johdolla. Se toi historiaan uudentyyppisen valtion, joka porvarillisen diktatuurin asemasta perustui työväenluokan valtaan.
Lokakuun vallankumouksen merkitys ei ole kadonnut. Sosialismi on kapitalismille edelleenkin ainoa perusteltu vaihtoehto.
Olli Krannila
Työkansan Sanomat 12/2021