Elämme aikakaudella, jolloin kaikki tuntuu epävakaalta, jolloin kannat, liittolaiset ja mielipiteet muuttuvat kuin hinnat supermarketeissa. Silloin myös ilmaantuvat ns. ”pelastajat”, monelta suunnalta.
Suurten sanojen ja lavastettujen lausuntojen takana piilee tuttu tarina, jossa roolit jaetaan eri tavalla, eripäähenkilöin. Näytelmä pysyy samana, sitä kierrätetään. Pelastajat esitetään toivon kantajina. He vuorottelevat pitäen samaa projektia elossa. Perimmäisistä, todellisista syistä ei puhuta, vain siitä, kuka hallitsee imagoa parhaiten. Mitä enemmän ihmisiä he johtavat harhaan ja hämmentävät, sitä nopeammin vastuut hajaantuvat ja syyt hämärtyvät.
Uudet ja vanhat ”pelastajat” hallitsevat kommunikaation pelin, he hallitsevat imagonsa. Politiikasta tulee tuote, sitä on myytävä, markkinoitava.
Kansalainen tässä on vain vastaanottaja. Näppäimistön välityksellä hänelle on suotu ja luotu kuitenkin ”oikeus” esittää mielipiteitään, kritiikkiään. Tätä he kutsuvat sananvapaudeksi, tämä on muunneltu harhakuvaksi ”osallistumisesta” yhteiskunnalliseen muutokseen.
Mutta, todelliset ongelmat eivät katoa. Eriarvoisuus kasvaa, epävarmuus kasvaa. Ydin pysyy koskemattomana: kenellä on valta ja kenen hyödyksi? ”Pelastajia” löytyy kyllä, halukkaita, joustavia uudistajia, toivon ammattilaisia, jotka muuttavat politiikassaan melkein mitä vaan, mutta eivät suuntaa. Ja niin kauan kuin keskustelu keskittyy siihen, kuka parhaiten pitää ohjat käsissään, eikä siihen, minne laiva on menossa ja kenellä kulut maksatetaan, kasaantuvat jäävuoret laivan eteen.
He, jotka eivät ole muuttaneet linjaansa, ollakseen ”trendien mukaisia, somevaikutuksen alaisia, peukutuksien panttivankeja”, jotka eivät lähde ”seikkailuun vallankumous-viitta harteillaan” vain silloin kun heille sopii.
He ovat kamppailleet vuosikymmenet johdonmukaisesti hyväksikäytön järjestelmää vastaan, muistutuksena siitä, että on olemassa politiikka ilman alennusmyyntiä, ilman naamiointia, ilman sitoutumista harvojen miellyttämiseen.
Poliittiikan näyttämöllä, jossa roolit vaihtuvat ja rajat hämärtyvät, tämä johdonmukaisuus ei ole mikään pieni asia. Se muistuttaa siitä, että politiikassa ei ole kyse vain sanoista ja kuvista, vaan myös kamppailusta ja valinnoista, joilla on hintansa.
Suomen Naisten Demokraattinen Liitto Uudenmaan piirijärjestö ry. Kaisa Laine, puheenjohtaja